perjantai 23. syyskuuta 2016

Vertaisuus ja vertaistuki auttavat eteenpäin



Vakavaan sairauteen sairastuminen tai vammautuminen aiheuttaa yleensä enemmän kysymyksiä, kun on saatavilla vastauksia. Ne asettavat lukemattoman määrän haasteita tulevaisuudelle, ja usein määrittävät elämää omasta tai läheisten mielestä liikaakin. Uuden tilanteen kokeminen on luonnollisesti yksilöllistä, ja riippuu sen äkillisyydestä, tyypistä ja vaikeusasteesta sekä elämäntilanteesta. Tässä kirjoituksessa on teemana vakava sairaus tai vammautuminen, mutta aivan samoin vertaisuus ja vertaistuki ovat avuksi muissakin elämää voimakkaasti ravistelevissa tilanteissa. Jos kirjoitukseni saa aikaan sinussa kiinnostuksen lähteä mukaan joko vertaiseksi tai vertaistukitoimintaan, ota yhteyttä sinun tilannettasi vastaavaan järjestöön, ja ilmoittaudu mukaan toimijaksi.

Ihmiset ovat yksilöllisiä. Jokainen vaatii uuden edessä tietoa ja tukea eri tavalla, mutta jokainen niitä jollakin tasolla tarvitsee. Tietoa kysytään hoitavalta lääkäriltä, hoitohenkilökunnalta ja muilta ammattilaisilta, tai etsitään Googlesta ja muualta Internetistä sekä painetuista oppaista tai kirjoista. Potilas- ja vammaisjärjestöjen sivuilla on vastauksia moniin kysymyksiin. Alueelliset järjestöt ovat myös oivia tiedon lähteitä.

Tukena toimivat yleensä läheiset ja ystävät, vaikka sitä tukea ei kaikilla olekaan. Tukijoina toimivat myös hoitoon osallistuvat ammattilaiset. Lisäksi ihmisillä on erilaisia yksilöllisiä tukikontakteja. Potilaiden ja omaisten tukeminen on myös potilas- ja vammaisjärjestöjen, ja niiden alue- ja paikallisosastojen tärkeä tehtäväkenttä.

Vertaisuus ja vertaistuki perustuvat saman sairauden tai elämäntilanteen yhdistävään voimaan; puhutaan ikään kuin samaa kieltä - sairaus tai vamma on aiheuttanut elämään samanlaisia muutoksia ja uhkia. Kokemukset, kuten ilot, surut, pettymykset, haasteet, onnistumiset ja epäonnistumiset, ovat samantyyppisiä. Jakamalla kokemuksia ja haasteista selviytymisen malleja päästään eteenpäin. Toisen jo keksimä ja jakama ongelman ratkaisu voi auttaa pääsemään yli jostain omaa mieltään vaivaavasta asiasta tai kysymyksestä. Sairauden tai vamman kanssa arjessa selviytyminen vaatii paljon, ja silloin jaetut selviytymiskeinot ovat kultaakin kalliimpia. Myös läheiset voivat saada vastaavasti tukea toisilta läheisiltä.

Vertaisuus tai tukihenkilönä toimiminen on antoisaa. Antaessaan aikaansa toiselle, molemmat saavat hyvän mielen ja kokemuksen tarpeellisuudesta. Kumpikin, erityisesti uudessa tilanteessa oleva, saavat vastauksia moniin kysymyksiinsä. Voidaan luottavaisin mielin keskustella tunteista, sillä ne ovat tuttuja molemmille. Vastauksia saa myös arjessa selviytymiseen liittyvissä kysymyksissä, ja kummallakin voi olla paljonkin ratkaisuja ja neuvoja annettavanaan.

Kun puhutaan vertaisuudesta, tarkoitetaan luontevasti syntynyttä kontaktia toisen potilaan tai vammautuneen kanssa. Sellaisia tilanteita voi syntyä esimerkiksi sairaalassa tai ystävä- ja tuttavapiirissä. Samalla tavoin kohtaa ihmisiä työelämässä, koulussa, opiskeluissa ja harrastuksissa. Vertaisuus toteutuu erittäin hyvin kuntoutuksessa, kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseilla ja muissa vastaavissa. Vertaisuutta parhaimmillaan on tietysti alueelliseen ja paikalliseen omaa tilannettaan vastaavaan järjestötoimintaan osallistuminen.



Vertaistukitoiminta taas on valtakunnallisten ja alueellisten potilas- ja vammaisjärjestöjen toteuttamaa ja koordinoimaa ”virallista” vapaaehtoistoimintaa. Vertaistukihenkilö on itse potilas, vammautunut tai läheinen, joka haluaa kouluttautua ja toimia vapaaehtoisena toisten potilaiden tai läheisten tukena. Toiminta kohdistuu yleensä uusiin potilaisiin tai vasta vammautuneisiin ja heidän läheisiinsä, joille asiat ovat vielä outoja, usein pelottavia. Silloin, jo asiaan etäisyyttä saanut potilas, vammautunut tai läheinen, voi oman kokemuksensa ja arjen ratkaisujensa perusteella toimia tukijana, kuulijana ja rinnalla kulkijana.
Vertaisuuden ja vertaistukitoiminnan ero onkin se, että vertaistukitoiminnan pääperiaate on tuettavan tarpeista lähteminen ja hänen ehdoillaan eteneminen. Vertaistukihenkilö ei voi käyttää vertaistukisuhdetta kriisinsä tai omien kysymysten ratkaisuun, niin kuin vertaisuussuhteessa voidaan tehdä. Tukihenkilönä toimimisessa on yleiset periaatteet ja käytännöt, vertaisuus on vapaata vuorovaikuttamista.

Koulutetun, järjestön koordinoimassa tukihenkilötoiminnassa toimivan tukihenkilön elämäntilanteen tulee vastata mahdollisimman paljon tuettavan elämäntilannetta sairauden tai vamman suhteen. Tavoitteena on, että tukihenkilö on samaa ikäluokkaa ja sukupuolta kun tuettava. Tukihenkilönä voi myös toimia potilaan tai vammautuneen läheinen toisen läheiselle tai esimerkiksi perhe toiselle vastaavalle perheelle. Vertaistukihenkilölle ehdottomasti kiellettyä on käyttää toimintaa tapana levittää uskonnollista sanomaa, vaihtoehtohoito-oppeja, politiikkaa tai muita vastaavia. Vertaistukihenkilön tulee myös olla henkisesti tasapainossa oman sairautensa, vammansa ja elämäntilanteensa kanssa. Henkilökohtaisen kriisin tulee olla käsitelty, ja sairauden tai vamman kanssa elämiseen tulee olla jo tottunut.

Leena Rosenberg
Terveydenhuoltoneuvos
leenarory@gmail.com

Kuvat: Kuopion kaupunki

http://vertaistuki.kuopio.fi
https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio

torstai 22. syyskuuta 2016

Chocoholics Anonymous - baking American dreams


Liikkeellä anonyymisti suklaaholistina. Kansalaisopiston leivontakurssilla. Kurssikielenä englanti, joten...

...try to write also the experiences from the course "Chocoholics anonymous vol 7" in English. Are you ready? To see and taste the nature of American style baking? Baking mocha berry meringue parfaits. Oh, my goodness. Sounds complicated. I'm just an ordinary home baker. Can I manage this? I with my anonymous chocoholic partner?

All we knew before from this course was that we'll try something brand new recipes and make something very good. Without counting calories. And that's for sure that in this recipe there is calories and a lot. Don't think about it now but start baking. The whole recipe is at the end of the blog if also you want to try. To bake an American dream parfait without counting calories.

First. The mocha meringue. Beating up the whites and superfine sugar. - In this recipe you don't have to make meringue perfect, says the teacher Sabrina Porterfield. We are gonna break it, so it doesn't matter how does it look like. And adding cocoa and espresso powder you have to be very, very gentle, Sabrina continues. So, don't kill it! It's meant to be marbeled.





Second. The chocolate cheesecake filling.
Upps. Sorry. We almost ate it all. So can't show you many pictures from this part. This was absolutely our favorite ingredient. So smooth and  almost too good to be true. A LOT of cheese with sugar and cocoa powder. Making this we also made some cocoa art. As you can see. A powder heart. So this parfait is absolutely made with love. Or is it just so that life mostly is like you want to see it to be? Even in baking.



Third. Rasberry filling. Liked this ingredient also. The opposite to the first. Not so sweet but fresh. Boiled rasberries. Less sugar or no sugar at all. As you like it.


Fourth. Exploding volcano. Not ours but our classmates. This didn't belong to the recipe. We had brand new ovens in the class and something mysterious happened. The oven changed the temperature itself. This meringue almost burned.


Fifth. Stabilized whipped cream. We passed stabilizing because we didn't want to use gelatine powder. We just whipped the heavy cream and icing sugar.

Then it was time to check if the meringue was ready. And it was. -It's perfect. Moist like it should be, said Sabrina. Wow, we ordinary home bakers made it!


Sixth. Time to make the portions. After tasting all the sweet ingredients during the baking we both notice that we only can think to eat a very small portion now and take the rest ingredients home to eat later.


So after the course we had a sweet afterparty at home. Parfait was good but to be honest a bit too sweet for me and my partner. So at home we used the rest of the ingredients and tuned the recipe a little. We made a Finnish-American chocolate rasberry cheesecake. Without counting calories either. No meringue in it but added a little bit melted coco oil and dark chocolate to the cheesefilling. And the base we made from the crushed cookies and melted butter. Also our chickens had a sweet day and they got the meringue. One course and two recipes. One given and another inspired. Not bad at all.

This course should be only a delicious baking course. But what else we got? I got my sleeping language skills back. I also felt healed from chocoholic at least for a day. After sweet course day I could not even think about the chocolate. But you know what? Maybe that was the whole idea. If you think about the name of the course.

However, the absolutely best thank you for me from the course was when my 10 years old partner said during the the way home. -At the end of the course I felt that I began to understand what Sabrina said. Mission successful. Best practise for language skills really is doing and listening then speaking.



Jälkisanat:

Aina ei tarvitse matkustaa Kallaveden kainaloa edemmäs kalaan. Tällaiset kokemukselliseen tekemiseen yhdistyvät kielitaidon kurssit ovat todella hyvä oppimisympäristö ja tapa herättää henkiin arjen kielitaito. Oikein onnistunut oli myös ajatus ottaa kymmenvuotias pikku leipuri mukaan kielikylpyyn. Siihen rohkaisen muitakin. Huhuu. Satavuotias Kuopion kansalaisopisto. Tällaisia yhdistelmäkursseja voisi olla enemmänkin tarjolla. Ja ehkä niitä voisi myös markkinoida kielikylpyinä sekä kielten että sisältöaineen opiskelun puolella. Osallistavina kielikylpyinä. Vanhempi-lapsi/nuori-kursseinakin. Kielen opiskelu voi olla osallistavaa ja samalla hauskaa. Monta uutta sanaa, ilmaisua, ääntämistä ja intonaatiota tuli opittua natiivilta opettajalta. Tarinankerrontataitoa ja hersyvää huumoria unohtamatta. Kokemusten rohkaisemana uskaltauduin vielä menemään mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun kirjoitin kurssikokemuksistani opetuskielellä. Virheriskeistä välittämättä. Ajatuksella, että tärkeintä on tulla ymmärretyksi.

Lisätietoja ja vastaavia kursseja:


Kansalaisopiston kurssihaun kohdista kotitalous, juhlaruuat ja leivonnaiset sekä muu ruuanvalmistus löytyvät ainakin vielä seuraavat Sabrinan kurssit:

103018046S Brownies vs. blodies 
103018056S American holiday goodies
103016357K Picnic with the famous five

Mokka-marja-marenki -parfait (recipe by Sabrina Porterfield):

Mokkamarenki:

6 munan valkuaista
1/2 tl suolaa

400 g erikoishienoa sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl espresso pikakahvia

Vatkaa valkuaiset ja suola. Lisää sokeri vähitellen joukkoon ja jatka vatkaamista, kunnes marenki on valmista. Lisää marenkiin lopuksi varovasti käännellen sihdattu kaakao- ja pikakahvijauhe. Nostele leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paista 110 asteessa uunin keskiosassa noin tunti. 

Suklainen juustotäyte:

225 g mascarpone-juustoa
225 g tuorejuustoa
2 munankeltuaista
200 g sokeria
1,5 tl vaniljasokeria
30 g kaakaojauhetta, sihdattua
60 ml kuohukermaa

Vatkaa juustot pehmeäksi. Lisää sokerit ja munankeltuiaiset ja vatkaa hyvin. Lisää kerma ja vatkaa vielä, kunnes seos on tasaista ja pehmeää. Lisää lopuksi kaakaojauhe.
Peitä ja laita odottaamaan jääkaappiin.

Vadelmatäyte:

375 g vadelmia
3 rkl perunajauhoja
3 rkl sitruunamehua
(vähän tai ei lainkaan sokeria)

Laita ainekset kattilaan, sekoita ja kuumenna, kunnes vadelmat kiehahtavat.
Peitä ja jäähdytä jääkaapissa.

Stabiloitu kermavaahto:

1,5 tl liivatejauhetta
6 tl kylmä vettä
3,5 dl kuohukermaa
45 g tomusokeria, sihdattua

Yhdistä liivatejauhe ja vesi. Anna levähtää hetki, kunnes sakenee. Kuumenna seosta kattilasssa, kunnes liivate liukenee. Ota kattila pois levyltä, lisää joukkoon muutama teelusikallinen huoneenlämpöistä kermaa ja sekoita. Anna seoksen jäähtyä, mutta ei jähmettyä.
Vatkaa kerrma ja tomusokeri vaahdoksi ja yhdistä liivate kermavaahtoon.

Parfaitin kokoaminen:


Pilko marenki palasiksi ja laita kutakin ainesosaa vuorotellen kerroksittain annosmaljoihin tai isompaan tarjoilukulhoon.
Nauti!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Suojatiellä suojelijaa tarvitaan!

Enkeleitä, onko heitä?

Huomasin facebookissa ilmoituksen, jossa etsittiin Suojatiesuojelijoita. Se ilmoitus kiinnosti ja ilmoittauduin messiin mukaan. En yhtään kadu ilmoittautumistani. Ne tunnit, jotka olin Suojatiesuojelijana Kuopio-Hallilla 17.9., olivat mielenkiintoisia. Ihmiset suhtautuivat hyvinkin eri tavalla suojelijoihin ja heidän kampanjointiinsa tieliikenteen turvallisuuden hyväksi.

Autoilijoiden tulee kunnioittaa suojatietä sekä suojatiellä liikkuvia jalankulkijoita ja antaa heidän kulkea turvallisesti suojatietä pitkin, ilman pelkoa, että joku tönäisee nurin tai ajaa päälle. Tiellä liikkujia on paljon, lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia erilaisilla kulkuneuvoilla, joten muistetaan itsekukin siellä jokaisen ihmisen tieliikenneturvallisuus. Liikuttiinpa sitten liikenteessä millä kulkupelillä tahansa. 

Pyöräilijät muistakaa kypärä sillä se suojaa tärkeimpää, omaa päätä. Liikutaan viisaasti liikenteessä!


Pirjo Suojatiesuojelijana Kuopio-hallilla 17.9.2016. 



" Hyvää päivää. Olen Suojatiesuojelija, haluatko että autan sinut turvallisesti suojatien ylitse? Tämä on Kuopion kaupungin ja liikenneturvan yhteinen kampanja. Tämän kampanjan tarkoituksena on saada autoilijat kunnioittamaan niin suojateitä kuin suojateillä liikkuvia ihmisiä."



                                              Suojatiesuojelijatarra vaihtaa omistajaa.



                                            Asukkaan mielestä tapahtuma on "hyvä juttu".


"Hyvä juttu" kuulostaa hyvältä, siispä on lupa innostua!




Joukkoliikennelautakunnanjäsenenä haastan Sinut mukaan. 
Tule Sinäkin vapaaehtoiseksi Suojatiesuojelijaksi. 
Muuta et tarvitse kuin valkoiset vaatteet, 
siivet selkään ja vilpitöntä auttavaa mieltä. 
Innostu. 
Vapaaehtoistyö rules! 
Ota yhteyttä 
Kuopion kaupungin hyvinvointikoordinaattori 
Säde Rytköseen 
sade.rytkonen@kuopio.fi
tai voit myös ilmoittautua mukaan 
täyttämällä linkin kautta hakemuken:





















maanantai 19. syyskuuta 2016

Savonialaisuus on sydämessä

Tulevaisuuden restonomit ja lehtori Vehviläinen

Muistatko Sinä milloin sukelsit ensi kerran internettiin?
Minä muistan.
Oli elokuu 1999 ja istuin ensimmäistä kertaa opettaja Mikan Savonia-ammattikorkeakoulun tietotekniikan tunneilla takapenkillä Puijonlaaksossa punaisessa tiilitalossa. Ikää ja intoa tuolloin oli 21-vuotta. Olin juuri aloittanut matkani kohti matkailu-ja majoituspalvelujen liikkeenjohdon restonomi AMK-tutkintoa Kuopion Savonia-ammattikorkeakoululla. Tuolloin en ymmärtänyt mitä kaikkea ja minne kaikkialle netin saatikka opintojen avulla pääsenkään. En edes osannut kirjoittaa nettiosoitetta oikein enkä tiennyt mitä voisin sieltä etsiä, mutta onneksi takapenkillä istui myös kaksi nuorta herrasmiestä. Nämä kaksi herrasmiestä opastivat soneraplaza sivuille sukeltelemaan.

Minulle koulustuohjelman valinta matkailuun ja majoitukseen oli itsestäänselvyys. Lapsuuteni melkein ensimmäiset kymmenen vuotta olen kasvanut Rauhalahden hotelliympäristössä, joten jatkumo valitsemalleni tielle oli luontainen. Toki lukioaikana olin miettinyt opiskelevani teologiaa, viestintää tai lakia, mutta vereni veti vahvasti lapsuuden kasvualustaani kohti.
Olin rakastunut myös maailmaan Suomen ulkopuolella, joten halusin valloittaa maailmaa matkaillen myös opintojeni kautta. Ensimmäinen kysymykseni olikin yliopettajallemme Hilkalle "milloin täältä pääsee pois" eli ulkomaanvaihto kiinnosti kovin. Kiinnostukseni kohteet eivät jääneet nuorempanakaan vain haaveilun asteelle, joten reppu pakettiin ja lennolla kohti Budapestia puoleksi vuodeksi oppilasvaihtoon. Myönnän, että Unkarin koulun opinnoissa olisin voinut lukea annettuja läksyjä hieman tarkemmin, mutta kokemuksia kera kolmen opiskelijakaverin halusimme kokea myös kouluelämän ulkopuolelta.

Vuonna 1999 olimme Kuopiossa ensimmäinen restonomi AMK opiskelut aloittava ryhmä. Opiskelimme ensimmäisen vuoden perustietoja niin ravintola kuin matkailu/ majoituspuoleltakin. Kitisimme kokemattomuudessamme matkailuopiskelijoina "Miksi ruokatuotantoja täytyy opetussuunnitelmassa edes olla kun eihän meistä kokkeja tule".
Koulutuksen edetessä ja elämänkokemusta karttuessa huomasin kyllä ruoan ja majoituksen kulkevan matkailussa käsi kädessä.



Syksy 2016 ja takana reilut kolme vuotta kotiäitinä kera neljän lapsukaisen saan yllätyksenä puhelinsoiton. Soittaja langan toisessa päässä on entinen esinaiseni, nykyinen Savonia AMK:n lehtori Vehviläisen Merja. Lehtori Vehviläinen pyytää minua luennoimaan omasta elämästäni restonomina ensimmäisen vuoden restonomiopiskelijoille.
Innostuin ideasta heti ja lupauduin - tottakai!

Mutta paikan päällä yllätyin täydellisesti.
Jo pelkät nykyiset opiskelutilat Technopoliksella ovat huiman suuret: aivan kuin ihan ulukomaille olisi tullut.
Mutta ei. Paikkana Kuopio ja Technopolis Kuopio.
Synnytykset ovat tulleet tutuiksi viime vuosina ihan live-lähetyksissä realitynä koettuna, mutta nyt Savonia AMK tarjosi synnytyssimultaatio kokemuksen tutustuessamme terveydenhoidon luokkatiloihin.
Saman katon alla yhdistyvät tiedot ja taidot yli opinto-ja yrityskenttärajojen: tutkimusta, kehitystä, opetusta ja innovaatioita koko Technopolis täynnä.
Ei ollut vuonna 1999 Puijonlaakson Savoniassa näin avarat toimivat, luovuutta edistävät ja innostavat tilat, ei.
Mutta ei pelkästään tilat innosta ketään oppimaan uutta vaan sen tekevät innostuneet ammattilaiset, joita tapaan opettajien taukohuoneessa. Tapasin pienessä hetkessä uusia kasvoja sekä tuttuja vanhoja lehtoreita menneisyydestä, jotka kuhisevat ja porisevat puheissaan innokkuutta oppia ja opettaa uutta ja jakaa taitojaan. Taukohuoneessa kuulin ja tunsin olevani ikiliikkuvan ideariihen keskellä.
Sama ammattilaisten ilo näkyi jo silloin melkein dinosaurusten aikaan 1999 vuonna ja se onkin syy miksi vanhat lehtorit oli tavatessa ihana kuulumisten kera halata.
En ehkä täysin ymmärtänyt opiskeluvuosina mitä kaikkea Savoniasta tulisinkaan saamaan. En todellakaan saanut reppuuni valmiiksi voideltuja ja paketoituja eväsleipiä tuleville retkille vaan Savonia opetti minut saalistamaan ja verkostoitumaan internettiäkin syvempiin suhteisiin. Saalistamisen ja verkostoitumisen lisäksi sain taitoja, joiden avulla olen oppinut luomaan jopa pienistäkin elementeistä suuremman kokonaisuuden.

Jos nyt saisin istua uudestaan nuo kouluvuodet ja ajattelisin: mitä tekisin toisin?
Voisin tähän luetella kirjojen ulkoa opettelut sun muut parempien numeroiden himoitsemiset. Mutta, en luettele. Opiskelin vuoteni Savoniassa eläen elämäni elämää eläen elämäni elämää, aivan samoin kuten tänäkin päivinä, mutta eri elementein.
Olen onnellinen Savonian muistoihini juuri sellaisina kuin ne nyt muistan: opin verkostoitumaan, saalistamaan ja sitä kautta jalostamaan myös omaa asennettani työelämään.
Savonialaisuus on edelleen sydämessäni näin kouluvuosien jälkeenkin.
Tai itse asiassa sydämessä savonialaisuus oli jo kouluun hakiessa sillä ilman sitä vahvaa sydämen sykettä en edes sisälle Savoniaan olisi aikoinaan päässyt.




Savonian restonomiopiskelija 1999-2002
Luennoitsija K.Koponen 09/2016
YAMK-opiskelija vuodelle 2017 ?





Ysäri-megakonsertti - Piristystä arkeen Musiikkikeskuksella

Ysäri oli jotenkin erikoinen vuosikymmen varttua. Itselläni koko peruskoulutaival ajoittuu tuohon aikaan, joka alkoi lamatunnelmissa ja päättyi siihen, kun melkein kaikilla alkoi olla kännykät taskussa. Ysärimusiikki oli jotenkin viattomampaa ja räävittömimmätkin musiikkivideot kesyjä verrattuna tämän ajan perustositv-formaatteihin. 

Vajaan parin vuosikymmenen värittämissä mielikuvissa ysärimusiikki on yhtä kuin yläaste ja sen pihalla laahustavan Axen-löyhkäinen massa. Pukeutumistyylissä pienellä paikkakunnalla oli tarjolla kaksi vaihtoehtoista alakulttuuria, joihin leimaantua: joko Leviksen 501 -farkut ja Olvin lippis tai Leviksen 501 -farkut ja Koffin lippis. Lippiksen lippa piti taivuttaa juuri sopivan verran käyräksi. Itse taisin sonnustautua Koff-kuosiin, vaikka olutmerkin kantaminen päässä sotikin arvojani vastaan. Myönnytyksiä oli kuitenkin tehtävä, ettei liikaa erottuisi.


Lähde: allevents.in

Kuopion Musiikkikeskuksella pääsi pari viikkoa sitten fiilistelemään vanhojen hittien tahdissa, kun Puolustusvoimien varsumiessoittokunta tuuletti ysäribiisejä nuoruuden vimmalla, joka sai keski-ikäistyvän perheenisän otsan uurteet ja silmäpussit hetkeksi suoristumaan. Parikymppisillä muusikoilla on ollut tuoreimpien ysäribiisien kukoistusaikana ikää noin 3-4 vuotta, joten heidän käsittelyssään biiseistä puuttui sellainen seiskaluokan diskon jättämä kummallisen ristiriitainen painolasti. Tämä takasi osaltaan sen, että konsertti oli äärimmäisen raikas ja energinen kokemus.

Lähde: www.savonsanomat.fi

Pieni irtaantuminen arjesta musiikin äärellä antaa kummasti viirtaa. Silti sitä ei aina muista antaa aikaansa tällaiselle rentoutumiselle. Edellisen kerran olen käynyt Musiikkikeskuksella nauttimassa konsertista ennen esikoisen syntymää, mutta nyt lupasin itselleni, että seuraava kerta tulee nopeammin. Ohjelmatarjontaa kun näyttää löytyvän laidasta laitaan ja kukapa tietää vaikka seuraavalla kerralla astuisin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja rohkaistuisin  kuuntelemaan klassista musiikkia. Sitä odotellessa voi kuitenkin vielä hetkeksi uppoutua ysäriin vaikkapa allaolevan youtube-linkin kautta.






sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Musiikkikeskuksella lupa laulaa

Portaita ylös ja nauttimaan..
                
..musiikista Licence to Sing.

                

hyvällä tuulella ja avoimin mielin.




Johanna Försti ja Nick Davies sekä 

Kuopion kaupunginorkesteri: 

Licence to Sing 13.9.2016

Konsertti alkoi James Bond elokuvan tunnusmusiikilla. 
Mahtipontisesti, upeasti, kutsuvasti. 
Kuopion kaupunginorkesteri ja kapellimestari Nick Davies olivat esiintyessään elementissään. Siihen oli helppo uppoutua. He tekivät hyvää työtä, joka näkyi tunnelmassa ja kuului musiikissa. Silmittelin Daviesin tahtipuikkoa pitkään. Kuinka ollakaan ajatuksissani sormeni tanssivat pianon koskettimilla.
Sitten se pamahti orkesteriosuutena, mielestäni paras Bond laulu "From Russia with Love". Idän ja lännen tiet.
Koko tämän orkesteriesityksen ajan soi Laila Kinnusen viipyilevän pehmeä sulokas ääni."Saan kiertää ja nähdä maailmaa. Saan itään ja länteen taivaltaa. Tien varrella sen ei rakkauden. Näy kukkaa ainuttakaan. Kasvot vaihtuu, haihtuu, vain hymyillen hetken, ja taas jää rajojen taa. Silmät suljen, kuljen ja kuulen. Vain kuiskeesi sun. Et luopua saa. Tiet veivät mun kauas maailmaan. Ne eivät vie onneen milloinkaan. En itään en länteen lähdekään. Sun luokses rakkain nyt jään."
Kolmen orkesteriosuuden jälkeen oli Johanna Förstin, illan solistin aika astua esiin - punaisessa iltapuvussa, kimaltelevissa koruissa. Glamouria oli lavan täydeltä ja illan solistilla oli lupa laulaa. Johanna esiintyi itsevarmasti ja ääniala taipui joka suuntaan kun hän lauloi "Diamonds are Forever". Tunteella ja taidolla. "You only live twice" kappaleen Försti lauloi Suomeksi. "Casino Royale" tuo Burt Bacharacin, mukaansa tempaava ja keinuttavan kutkuttava kappale oli piristys illan antiin. "Skyfall" oli Johanna Förstin esittämänä, korvia ja tunteiden koko skaalaa hivelevää. Illan tähti oli loistava. Loistavaa tähteä on miellyttävä katsella. Nautin jokaisella solullani musiikkiesityksestä. Pienet karikot juonnossa loivat tunnelmaan ihmismäistä inhimillisyyttä. Hienoa. Konserttisalin valotehosteet olivat mielenkiintoisia ja näyttäviä, akustiikka hyvä. Meillä kuopiolaisilla on Kuopion Musiikkikeskus ja kaupunginorkesteri vertaansa vailla. Siis nautitaan.

Kriitikot arvostelevat, minulla on onneksi lupa hehkuttaa ja innostaa - licence to be excited.


                    





Illan tähtisolisti Johanna Försti ja
Kuopion Lupa innostua-Hyvinvointilähettiläs.




Kuopion Musiikkikeskus


Kuopion kaupunginorkesteri




lauantai 17. syyskuuta 2016

Feel Your Movement 2016 Kuopio-hallissa

Meillä oli aika jännä päivä tänään lauantaina 17.09.2016.
Me mentiin Kuopio-hallille liikkumaan. On käyty siellä ennenkin. Olen pomppinut siellä tosi paljon ja äiti juoksi siellä kilpailunkin. Äiti osallistui joskus eilen, ehkä sata vuotta tai dinosaurusten aikaan Kuopion omalle maratonille.
Äiti voitti sen juoksukilpailun, ehkä, tai sitten ei voittanut. Tänään Äiti sanoi että hallilla on "Feel Your Movement" liikuntatapahtuma, jossa on kaikkea kivaa tarjolla ilman rahaa.


Kuopio-hallin pihassa oli kauniita Suojatiesuojelijoita, jotka auttoi meidät turvallisesti tien yli. 
Kivoja tätejä. 
Minullakin on kotona siivet, mutta ne on perhosen siivet.


Ensin mentiin hakemaan ilmapallot meille kaikille. Minä, Helmi 3vee sain palloni kotiin asti ehjänä, 
mutta isot veljeni Veikko, Toivo ja Väinö hajoitti omansa melkein heti.


Autoja oli tosi monta. Minusta komein auto oli palomiehillä ja sotilailla 
hallin ulkona, mutta isoveljeni Veikko 3 vee ihastui pieneen punaiseen ralliautoon. 




Isoveli Veikko tykkää myös palloilla. Veikko löysikin amerikkalaisen jalkapallon ja vei sen kivalta setältä. 
Setä oli nimeltään Steelers. Steelers-setä joutui juoksemaan aika kovaa että sai pallon itselleen takaisin. 


Toivo 4 vee on tosi kova taklailemaan kotona. Toivo saikin toiselta Steelers-setältä sen pelipuvun päälle. Puku ja kypärä päällä Toivo sai taklata toisen Steelers-sedän, joka lensi tosi kovasti kaaressa selälleen. Setään ei tainnut onneksi paljon sattua, kun ei kovin paljon itkenyt. Toivon olisi ehkä pitänyt pyytää anteeksi, mutta sanoi vain kiitokset Steelers-setälle.



Kuopio-hallissa juostiin ja liikuttiin koko perhe tosi kovaa, mutta saatiin me katsoakin kun muut liikkui. Cheerleaderit teki tornin tytöistä. Aika huimia tyttöjä! 
Meidän yks serkkukin on cheerleader
ja mietiittiin ettei vain tippuisi alas tyttötornista kun harjoittelee..



Temppurata oli tosi kiva. Piti kävellä ja pomppia ja hyppiä esteiden yli. Meillä oli oma setäkin mukana, mutta se ei uskaltanut temppuilla yksin vaan piti minua kädestä kiinni 
koko temppuradan ajan.



Kotona me pelataan jalkapalloa pihassa, mutta Kuopio-hallissa se oli tosi erilaista. 
Piti kummallisen, vähän niinkuin kanamunan muotoista palloa potkaista seinässä olevaa reikää kohti.  Väinö 6 vee sai pallon maaliin melkein yhdellä potkulla.
Täti sanoi että pelataan rugbya. Aika kumma sana tuo rugby, mutta tosi kiva peli.


En koskaan ole nähnyt oikeita miekkailijoita. Olikohan nämä ihan ritarimiekkailijoita tänään? 
Kotona meillä on isin tekemät puumiekat ja niillä miekkaillaan aina. 
Isot veljet tahtoo olla ritareita. 
Joten aika tuttu juttu tämä miekkailu.


Tällä tätillä oli myös hienoja miekkoja esittelypöytä täynnä. 
Täti sanoi että harrastaa Taijia. Kumma sana Taijikin. 
Tätillä oli tosi kauniita viuhkoja ja niitä sai kokeilla. Olin aivan kuin oikea Prinsessa viuhkoineni.
Tai, Prinsessa Helmihän minä olen aina. 


Tykkään tanssista tosi paljon. Minun yks serkku tanssii balettia ja on tosi taitava ballerina.
 Kuopio-hallissa soi tänään tango ja tätit tanssivat tosi kauniisti. Hameiden helmat täteillä heilui ja kauniit hymyt valloittivat maailmaa. Minäkin tanssin kun musiikki soi, mutta tänään en uskaltanut lavalle asti.



Nämä setät ja tätit lentää tosi kovaa ja tosi korkealla. Näillä on tosi paljon voimaa, ilmavoimaa.


Tänään tapahtui ihme. 
Mun isot veljet oli puoli tuntia ihan hiljaa ja paikoillaan. 
Me nautittiin Kuopion sirkuksen esityksestä ja karatesta ja kaikesta muusta 
ja kaikki vain ihaili ihan hiljaa. 
Tosiaan ihmeitä voi tapahtua. 





Tänään opin taas paljon uutta.
Nyt minä tiedän mitä poliisit ja palomiehet tekee kun ne ei pelasta meidän maailmaa. 
Ne menee pallojen sisään ja juoksee pallon perässä yhdessä. 
Aika hassun näköistä peliä.

Meillä oli kiva päivä tänään. Ihan kaikesta kivasta ei saatu 
kuvia kun oli niin paljon kivoja juttuja paljon.

Kiitos FYM16, me tullaan ihan varmasti ensi vuonna uudestaan!