torstai 17. elokuuta 2017

Mahdollisuuksien hevonen Sorsasalossa kokosi heppahöperöt taas yhteen


Suomenhevonen on hevosrotuna tänä vuonna jo 110-vuotias. Rotu on ainoa täysin Suomessa kehitetty hevosrotu ja se on kulkenut uskollisesti suomalaisten rinnalla koko itsenäisen Suomen historian ajan. Suomen ja suomenhevosen juhlavuoden kunniaksi Sorsasalon raviradan elokuisessa hevostapahtumassa "Mahdollisuuksien hevonen"  rodun monipuolisuus olikin nostettu hyvin esille. Suomenhevonen on kumppani, joka käy melkeinpä kaikkeen: työhevoseksi, kouluratsuksi, esteratsuksi, ravihevokseksi ja valjakkoajoonkin. Tapahtumassa nähtiin, että samanaikaisesti voimakas ja sulavalinjainen suomenhevonen vetää kevyesti yli oman painonsa, liikkuu pienin avuin kouluratsuna, taipuu räjähtävään vauhtiin montessa ja toisaalta ei hyydy pidemmälläkään matkalla raveissa, valjakkoajoa ja esteitä unohtamatta. Yllättävää oli myös huomata, että rodusta löytyy niin montaa väriä. Mielikuvissa kun suomenhevonen nousee esiin rautiaana liinakkoharjana. Tapahtumassa kuitenkin nähtiin, että rodussa esiintyy useita muita värejä.

Komea suomenhevosori Igor Kuu ja 15-vuotias Martta Tiainen  ovat kisanneet yhdessä vasta vuoden.
Tällä kertaa tuli voitto  kouluratsastuksen tasolla helppo B.

Jasun Jatsi veti tapahtuman vetonäytöksessä kevyesti yli 900 kg.

Mäntymäen Velmu vauhdikkasti valjakkoajossa.

Kun edellisvuoden Sorsasalon hevostapahtumassa ihasteltiin maailman suurimpia hevosrotuja shiret mukaan lukien, oli tapahtumassa tänä vuonna suomenhevosen ohella edustettuna maailman pienimpiä hevosrotuja. Rapsuttelemaan pääsi sekä eurooppalaista että amerikkalaista minihevosta.

Amerikkalainen minihevonen Macho omistajansa Susanne Ylikestin kanssa.

Macho -nimensä veroinen tukkajumala.

Turpaterapialla on ihmeellisiä vaikutuksia.

Eurooppalainen minihevonen Harmony tekee Susannen kanssa käyntejä mm. vanhainkoteihin.
Vielä tätä kirjoittaessanikin Susannen kertomat Harmonyn ja ikäihmisten kohtaamiset herkistävät.





Erikoisuusosastolla tapahtumassa pääsi tänä vuonna tutustumaan mm. vikellykseen. Vikellys on voimistelua ja tanssia hevosen selässä. Laji vaatii notkeutta, voimaa ja tasapainoa mutta ennen kaikkea vahvaa yhteistyötä. Kehityksen myötä askellaji muuttuu vähitellen käynnistä laukaksi.


Siilinjärven Vikeltäjien tyylinäytteet.



Kuten asiaan kuuluu, tapahtumassa oli esillä myös hevosurheilun varusteita, toimijoita ja alan koulutusta.

Sen lisäksi, että ständillä kisattiin hevosenkenkien heitossa, kuultiin myös asiaa koulutusmahdollisuuksista.
Kiuruveden Hingunniemessä voi opiskella hevosalaa monipuolisesti. 

Peltolan maatilalla on osattu yhdistää hevoset ja tietoisuustaidot. Maatilalla järjestetään teemaretriittejä ja HeLMi -ohjausta.
Samaan pöytään olivat päässeet suomalaiset Sola luomu- ja luonnonsaippuat.
Kotiinviemisiksi omaan kassiin Valjaskulman pinteleiden ohella päätyivät "luomu plörö" ja "inkivääriin ilo".

Sokerina pohjalla. Jotkut asiat ne eivät vanhene. Niin kuin kepparikisat. Näitä oli edellisvuodesta asti odotettu ja osallistumista hartaasti suunniteltu, Liekö myös harjoiteltu. Laji on selvästi edelleen tapahtuman kestosuosikki. Siinä palataan hevosurheilun alkulähteille. Kepparit ovat usein ne pienten hevostyttöjen ja -poikien ensimmäiset hoitohevoset.  Sillä erotuksella, että kepparit jaksavat yhä vaan kiinnostaa, vaikka oikeiden hevosten parissakin jo puuhataankin. Kepparitallin omistajan äitinäkin sitä jo tietää, mitä eroa on kolmi- ja kaksipalaisella kepparilla ja miksi suullinen on suutonta parempi.

Hevosmies Lauri kisasi hienosti alle 5-vuotiaiden sarjassa.

Helmin...

...Nellin...

...ja Jennin tyylinäytteet isompien sarjoissa.

Kepparikisat kilpailtiin näillä Helmin kepparitallin kotitekoisilla ratsuilla.

Koko päivä meillä tapahtumassa sitten vierähti ihan huomaamatta. Ja vielä piti neitokaisia houkutella pois. Mätsärit jäivät kesken ja suomenhevosten esteet näkemättä. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan ensi vuotta, että mitäköhän seuraava Sorsasalon hevostapahtuma tuo tullessaan. Ehkäpä ollaan jo mukana osallistumassa poniraveissa tai mätsäreissä oman Iisan kanssa.

Ensimmäiset kärryharjoitukset omalla Iisalla.

Kiitos ITIS aluejaosto ja tervetuloa taas Sorsasaloon. Siellä nähdään.



Lisätietoja:








maanantai 7. elokuuta 2017

Haastetta aivoille arabian kieltä opiskellen

Olen kouluikäisestä lähtien ollut eri kielistä kiinnostunut ja halunnut oppia ja opiskella niitä aina lisää - tähän mennessä englantia, ruotsia, saksaa, espanjaa ja viittomakieltä. Viittomakieltä opiskelin ihan ammatiksi saakka, sillä toimin kymmenisen vuotta viittomakielen tulkkina ja opettajana. Espanjan opinnot taas jäivät noin vuoteen, mutta haaveilen, että joskus ehtisin vielä opiskella tätä kaunista kieltä lisää. Monen muunkin kielen opiskelu on vielä haaveissa, mutta aika ei valitettavasti riitä kaikkien maailman kielten haltuunottoon. Pitkästä aikaa päätin nyt kuitenkin mennä kansalaisopistolle jonkin uuden kielen alkeita opiskelemaan ja halusin tällä kertaa haastaa itseni kunnolla eli valitsin arabian! Ja haasteita tämän kielen parissa riittikin, sillä jo kirjoitusjärjestelmä on täysin erilainen kuin mihin tähän mennessä olin tottunut: kirjaimet ovat arabiassa aivan erilaiset kuin suomen kielessä ja lisäksi teksti kirjoitetaan oikealta vasemmalle. Siinäpä haastetta eri aivolohkoille. Lisäksi myös monet äänteet ovat arabiassa suomalaiselle vieraita, kuten esimerkiksi erilaiset kurkkuäänteet.



Arabialaiset aakkoset

Eikä tässä vielä kaikki. Opettajamme Rahaf kertoi, että hänen kotimaassaan Syyriassa puhutaan erilaista arabiaa kuin vaikkapa Irakissa tai Egyptissä. Ja joka maassa kirjakieli poikkeaa vielä kyseisen maan puhekielestä. Lisäksi on tietysti vielä alueellisia murteita. Kirjoitetussa kielessä on erilaisen kirjoitusjärjestelmän lisäksi muutakin haastetta, sillä kirjoitetussa kielessä jokaiselle kirjaimelle on kolme eri kirjoitustapaa riippuen siitä, onko kirjain sanan alussa, keskellä vai lopussa. Olen aina pitänyt itseäni kielellisesti  suht lahjakkaana ja uusien kielten opiskelu on ollut minulle suhteellisen helppoa, mutta nyt alkoi tuntua, että olenkohan haukannut liian ison palasen...


Minun nimikirjaimieni erilaiset kirjoitustavat




Ja näin minun nimeni eli Sari kirjoitetaan


Kuopionkin opin opettajan antamasta mallista kirjoittamaan


Koska uuden kirjoitusjärjestelmän opettelu vaatii kuitenkin aikaa, keskityimme arabian alkeiskurssilla lähinnä puhuttuun kieleen ja harjoittelimme ääntämistä ja tärkeimpiä puhekielen lauseita. Savolainen ääntäminen ei äkkiseltään taipunut ihan yhtä kauniiseen muotoon kuin opettajamme Rahafin ääntäminen, mutta parhaamme me opiskelijat yritimme. Tietyt äänteet eivät savolaisen ja suomalaisen kurkusta meinanneet millään irrota, mutta harjoitushan se vasta tekee mestarin. Ja kärsivällisesti opettaja aina toisti sanoja ja lauseita ja me toistimme niitä hänen perässään. Lyhyitä keskustelujakin saimme jo kurssilla aikaan ja pystyimme esimerkiksi kertomaan oman ikämme, asuinpaikkamme ja puhelinnumeromme sekä millaiset vaatteet meillä on päällämme. Sekä tietysti opimme myös arkipäivän tervehdykset ja kohteliaisuudet.


Vaatesanastoa


Tietysti arabiaa niinkuin mitä tahansa muutakin kieltä pitäisi käyttää ja harjoitella aktiivisesti ja säännöllisesti, jotta kielitaito kehittyisi. Tajusin kuitenkin tämän alkeiskurssin aikana, että on nostettava hattua niille, joiden äidinkielen kirjoitusjärjestelmä ja ääntäminen on täysin erilaista ja he opettelevat uuden kielen uudessa kotimaassaan. Eli jos ei ole arabia, japani, kiina, venäjä tai kreikka ihan helpoimpia kieliä meille suomalaisille opiskeltaviksi, niin vastaavat haasteet on myös ko. kieliä äidinkieltään käyttävillä, jotka opiskelevat suomen kielen kirjaimia ja ääntämistä - ääkköset ja öökköset eivät aina ole niitä helpoimpia lausuttavia nekään.

Tuntuu muuten hienolta, kun lomamatkalla osaa edes toivottaa hyvät huomenet ja kiittää maan kielellä, sillä jo muutaman sanan osaaminen saa paikallisille ihmisille hymyn huulille. Eikä kieltä harjoitellakseen tarvitse edes matkustaa minnekään, sillä opiskelukaverien lisäksi voi jutella myös maahanmuuttajien kanssa tai katsoa televisiosta eri kielisiä tv-sarjoja ja -ohjelmia. Itse harrastan myös sitä, että juttelen kolmelle kissalleni milloin milläkin kielellä. Ovathan ne kisupojuni vähän ihmeissään, kun joskus höpöttelen heille ruotsiksi ja joskus englanniksi ja välillä heitän muutaman viittomankin sinne väliin. Myös lasteni kanssa juttelemme välillä eri kielillä harjoitusta saadaksemme. Näin opitut taidot pysyvät edes jollakin tavoin yllä, jos esimerkiksi työelämässä ei ole mahdollisuutta käyttää osaamiaan  kieliä aktiivisesti. Kielten opiskelun kautta voi saada uusia ystäviäkin eri puolilta maailmaa ja mikä onkaan parempaa aivojumppaa kuin uuden kielen opiskelu! Mitä kieltä sinä haluaisit seuraavaksi oppia?


Kuopion kansalaisopiston kielikurssit ja muun opetustarjonnan löydät tästä osoitteesta:

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Sisävesiristeilyllä koiran kanssa

Perjantaiksi lupailtiin kaunista ilmaa, joten päätimme kokeilla lukukoira-hyvinvointilähettiläs Sylvin kanssa, miten sujuu päiväristeily, kun matkaseurana on koira. Torstaina kyseltiin, pääsisikö johonkin laivaan myös neljalkaisen seuralaisen kanssa, ja Koski-laiva Oy toivottikin meidät tervetulleeksi M/S Osmon aurinkokannelle. Kuono kohti seikkailua siis.


Osmon kyytiin mahtuu peräti 250 henkeä, joten aurinkokannella oli hyvin tilaa. Asettauduimme ensin   peräkannelle, mutta siirryimme sitten laivan etuosaan, mistä oli paremmat näkymät joka suuntaan.


Laivalla tuuli sen verran, ettei tarvinnut huolehtia siitä, tuleeko koiralle kuuma. Vesipullo oli toki mukana, mutta laivakyyti näytti janottavan vain kannella istuskelevia ihmisiä. Sylvi matkasi tyytyväisenä ja haisteli tuulta. Jostain saaresta taisi tulla jotain erityisen kiinnostavia tuoksuja - oliko rannassa joku eläin vaiko grillattiinko mökin pihassa makkaraa..?



Laiva kulki satamasta Saaristokaupungin suuntaan. Missään aavalla ulapalla ei siis oltu, mutta tarjolla oli hienoja saarinäkymiä. Taivas ja vesi muuttivat väriä sen mukaan, oliko aurinko pilven takana vai paistoiko suoraan. Laiva kulki tasaista tahtia, ja saaret vaihtuivat.



Vaikka maisemat kiinnostivat meitä enemmän kuin arkkitehtuuri, oli ihan mielenkiintoista nähdä, miltä eteläinen Kuopio näyttää järveltä päin. Taloja oli yllättävän tiheässä ihan rannassakin (ja lisää rakennetaan); Saaristokaupungissa näyttää tosiaan toteutuvan se kuuluisa suomalainen unelma: koti kaupungissa mutta (lähes) järven rannalla.

Keilankannan kanavan jälkeen laiva teki täyskäännöksen ja suuntasi takaisin kohti satamaa. Puolitoista tuntia laivan kyydissä meni todella nopeasti, pitempäänkin olisi viihtynyt. Opastusta oli sopivasti: hiukan Haapaniemen, Lehtoniemen ja Saaristokaupungin historiaa, ja paluumatkalla Puijoa ja Kallavettä tietenkin. Henkilökunta oli ystävällistä, koira sai muutamalta turistilta rapsutuksia ja aurinko paistoi. Hyvä kokonaisuus siis.


Me palasimme rantaan, Osmo jäi odottelemaan seuraavia matkustajia. Kapteenille kiitos kyydistä, ehkä palaamme vielä joku päivä!



Lisätietoa risteilyistä: Koski-laiva Oy

Sylvi vinkkaa: Veneilyaiheisia kirjoja lapsille


PS. Vaikka olimme lounasristeilyllä, emme ruokailleet vaan joimme iltapäiväkahvit korvapuustin kera. Mutta koska nälkä alkoi jo hiukan vaivata, päätimme kotimatkalla piipahtaa pizzalla Sataman Helmessä, jonka terassille saa myös ottaa koiran mukaan. Hyvinvointilähettiläskin sai toki osansa pizzan reunoista, kun tarpeeksi kauan malttoi odottaa.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kuopio RockCock 2017 sääilmiöt




Sääilmiöt vuoden 2017 Kuopio RockCockille ovat vahvistuneet.
Luottamuksella sään puolesta festivaalikansalle voin ilolla julistaa ettei Suomen 2017 virallinen kesäartisti Parkkosen Pete esiinny tänä vuonna RockCockissa. Nyt riittää Parkkosen Peten  kohta satamiset. Vesiämpärit on jo täynnä tältä kesältä, joten Pete - nyt riittää.

Voin ilon kautta myös  julistaa festivaalia ympäröivien sääilmiöiden olevan synttärisankarimme, Kuopion RockCockin kaltainen. Nuorikkomme elämän täyteisen teinikesän kunniaksi kutsutut sääilmiöt ovat verrattavissa 15-kesäiseen teinipojan mieleen: villi, vapaa ja voimakkaasti vaihteleva tunteesta toiseen.

Perjantaina iltapäivällä Väinölänniemen Rantalavan taivaan taistelee auki hevimpää metallia edustava Battle Beast. Kello 20.00 Puistolavalla puhisee 1980- luvun historialliset tuulet Rion autiotalon suunnalta Dingon alkuperäisessä koostumuksessa. Perjantaina festivaaialueella on asetettu voimakas Klamydia-vaara, joten jos ko.lta haluaa täydellisesti suojautua on vältettävä illan aikana oleskelua Rantalavan tuntumassa. Kello 21.00 Stadionlavan valtaa sata salamaa täydellisellä Rovaniemen Tuiskulla. Tuiskun jälkeen on pouta sää ja voimme kerätä pohjalaisen pitkiltä pelloilta Tähkän satoa syvälle sieluumme. Pohjalaisen Tähkän peltotuulien jälkeen taivas raukeaa ison Ameriikan malliin ja perinteisen metallin makuisesti Megadethin tahtiin.  Ilmiö Megadeth sammuttaakin perjantaina Väinölännimen taivaalta valot mennessään, joten festivaalikansan on aika siirtyä sisätiloihin Kuopion keskustaan tai satamaan.

Lauantaina eli toisena rokkipäivänä kyllä Kuopiossa tarkenee kun urheiluhullurokkikansa raikaa poikamaisesti auringon alla iloitellen pienissä JVG:n häissä. Lauantaille on myönnetty pikkupunkkivaara Stadionlavalle levitettävän Apulannan vuoksi. Vahva avaruussää ja magneettikenttien aktiivisuus on äärimmillään lauantaina Rantalavalla klo 1645, joka tunnetaan parhaiten Monroe- ilmiönä. Ilmiön tuottamalta energialta ei voi Väinöläniemellä suojautua, ei sitten millään muotoa. Illan kasteen koko Kuopion ylle luo Juha Tapion sydämet ja kyynelkanavat avaavat sanoitukset. Kasteen vuoksi kosteus nousee alueella korkeimmillaan hipoen 89 prosenttia, joka aiheuttaa läheisyysherkkyyttä. Juhlayö onkin hyvä päättää Kuopiossa eksyneeseen  Haloo Helsinkiä!- kyselevään sääilmiöön, joka leiskauttaa revontulet Väinölänniemen yöllisen taivaan ylle.

Yllä mainittujen vaihtelevien sääilmiöiden lisäksi viikonlopun aikana koetaan myös muita äärimmäisen kauniita ja voimakkaita sääilmiöitä, joista on lupa nauttia ja lupa rokata täysin rokkiheltoin.Paikallisesti merkittäviä ilmiöitä on syytä huomioida erityisin huomionosoituksin, joista tässä ennusteessa mainittakoon Turmion Kätilön, Kaikkeus sekä nuorempaa ja valovoimaisempaa rumputykitysilmiötä edustavaa Peräkorpea.

Vanha perinteinen suomalainen sananlasku "Sää on kuin morsian" pyyhitään näiden festivaalien myötä sääkartaltamme ja jätetään se historian kirjoihin ilman tulevaisuus mainintaa. Tämän rokin myötä uusi perinteinen suomalainen sananlasku sanoo: Sää on kuin RokkiKukko teininä: villi, vapaa ja voimakkaasti vaihteleva tunteesta ja ilmiöstä toiseen.

Valoa, voimaa ja virtaa koko Kuopio RockCockin festivaalikansalle ja lämpimät onnittelut Kuopion rokeimmalle nuorikolle 15-vuotiaalle RokkiKukolle!

Sääilmiöiden ennustaja ja tunnustaja,
Kirsi Koponen
#rokkikuuluukaikille

http://www.kuopiorock.fi/etusivu/

Kuopio RockCockin kokemuksia lisää:
Rokki kuuluu kaikille
RokkiKanan ja RokkiKukon kohtaaminen kesän 2016 RockCokissa
Kuopio ja KotiÄiti rokkaa - Kuopio RockCock 2015
Kuopio RockCock 2015 ensikertalaisen silmin ja korvin

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Tennistä kesäisessä Kuopiossa

Nyt kun kesä on parhaimmillaan, niin tenniksen "lampsuttelu" on kuntoa kohottavaa ja  rentouttavaa. Kuopiossa on loistavat mahdollisuudet pelata tennistä aivan ilmaiseksi. Näin kesän aikana on Kuopion alueella seitsemän paikkaa, missä on useampi kenttä meidän kaikkien käytössä. Kentät löytyvät linkinstä: https://www.kuopio.fi/tenniskentat

Ohessa kuva Litmasen kentiltä Petoselta, missä on kolme kenttää pelattavana
  Tämä on hieno kädenojennus Kuopion kaupungilta, joka antaa meille asukkaille mahdollisuuden pelata tennistä. Koska pelaaminen on maksutonta, niin kynnys pelaamiselle on matala. Tarvitaan vain maila, pallo ja pelitoveri. Vaatetuksena käy lähes mikä tahansa, kunhan on pitävät ja tukevat kengät. Itse olen pelannut tennistä lapsesta saakka ja sen myötä kannustanut muunkin perheen tenniksen pariin. Perheessämme on jokaisella oma maila, joten kiistaa pelivälineestä ei pääse syntymään.
Itse innostuneena

Kuten kuvasta näkyy, niin tennistä pelatessa hymy kasvoille leviää. Kun käy pelaamassa, niin kannattaa ottaa pelaaminen kokemuksena ja rentouttavana ajanvietteenä. Yleensä vain pomputtelemme palloa, ei sen enempää pisteitä laskien tai tarkkoja sääntöjä noudattaen. Tärkeintä on prosessi, ei niinkään lopputulos: vaimoani lainaten. Pelaaminen on rentouttavaa ja kuntoa kohottavaa. Vaikka kuinka hiljalleen vain pomputtelee, niin kyllä siinä sen verran innostuu, että hiki tulee. Vettä kannattaa varata mukaan vaikka aurinko ei paistaisikaan, sillä jano pelatessa tulee. Jokainen pelaa omien taitojensa ja innostuksensa mukaan. Pelaajia kentillä on laidasta laitaan. Sellaisia sunnuntai pomputtelijoista aktiiviharrastajiin. Aina kun olen käynyt pelaamassa, niin kaikki pelaajat ovat olleet iloisia ja innostavia. Ehkä suurin pelaajaryhmä ovat perheet lapset  vanhempineen, jotka käyvät pelaamassa, kuten allekirjoittanutkin. Kun nyt on kesäaika ja tämä lysti on ilmaista, niin kehoitankin kaikkien, joita vähänkin kiinnostaa käydä kokeilemassa.

 Pelivuoron varaus on helppoa. Jokaisella kentällä on kahden viikon kalenteri, johon voit merkitä ajankohdan milloin haluat tulla pelaamaan. Peliaika kannattaa varata pari päivää ennen pelaamista, sillä varsinkin hyvällä säällä kalenteri on monesti aika täysi. Tosin jos yhdellä kentällä on täyttä, niin toisella voi olla tilaa. Varauksessa ei sinänsä ole sääntöjä, mutta kannattaa noudattaa hyvää muita huomioivaa varaustapaa. Jos on sesonki ja varauksia paljon, niin on hyvä tapa varata max. 2h kerrallaan. Jos on hiljaisempaa, niin silloin tietysti voi varata hieman pidemmänkin ajan. Vinkkinä voisin sanoa, että ota varmuuden vuoksi varausta tehdessäsi oma kynä mukaan, sillä joskus kynä on kadoksissa.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Terveiset RIISAsta.

www.riisa.fi

RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo
Karjalankatu 1, Kuopio
info@riisa.fi
p.0206 100 266
avoinna ajalla 12.5. - 6.8.2017 ti-su 10 - 16 

Kaiken, ortodoksisen kirkkomuseon ulkopuolella olevan, kauneuden edessä seisoin hiljaa ja painoin sydämeni silmiin näkymän, joka avautui edessäni. Ulkona kukkivat kukat, katoksen alla oleva kellorivistö ja koristeelliset ovet kutsuivat RIISAan. Astu peremmälle Pirjo sisällä kohtaat kauneutta, sielukkuutta, harmoniaa, hyvää oloa sekä arjessasi pyhyyttä. Tämä jäi viime kesältä pysyvästi mieleni uumeniin kun kävin RIISAssa. Mieleni on taas avoin, kun astun ulko-ovesta sisään ja otan kaiken vastaan mitä minulle nähtäväksi annetaan. Olen siunattu, siltä minusta tuntui.

RIISAn seinustalla kukkivat kukat kutsuvasti.

Valkoisia tulppaaneja.

Kellot rivissä.



Olin pyhyyden portilla ja siitä ovesta astuin sisään.
yksi Euroopan huomattavimmista ortodoksisista kirkkomuseoista. Kirkkomuseon tehtävänä on tallentaa, säilyttää, tutkia ja pitää näytteillä Suomen ortodoksisen kirkon historiaan liittyvää ainutlaatuista kulttuuriperintöä sekä hyödyntää sitä kasvatus- ja opetustarkoituksiin.

RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo
Karjalankatu 1, 70110 Kuopio
Avoinna tiistaista sunnuntaihin 10 - 16.
p. 0206 100 266 / info@riisa.fi
yksi Euroopan huomattavimmista ortodoksisista kirkkomuseoista. Kirkkomuseon tehtävänä on tallentaa, säilyttää, tutkia ja pitää näytteillä Suomen ortodoksisen kirkon historiaan liittyvää ainutlaatuista kulttuuriperintöä sekä hyödyntää sitä kasvatus- ja opetustarkoituksiin.

RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo
Karjalankatu 1, 70110 Kuopio
Avoinna tiistaista sunnuntaihin 10 - 16.
p. 0206 100 266 / info@riisa.fi

RIISAssa ovat esillä näyttelyt Pyhyyden portailla - kokoelmanäyttely, sekä Kohtaamisia - Suomalainen usko. RIISA tarjoaa 100-vuotiaan itsenäisen Suomen kunniaksi kauniin katselemuksen suomalaisesta uskosta. Suomalainen usko kuvastuukin teoksissa laajasti. Näyttelyssä on teoksia muun muassa Eero Järnefeltiltä, Akseli Gallen-Kallelta ja Juho Rissaselta. Kohtaamisia - näyttelyn tarkoituksena on juhlistaa RIISAn 60-vuotista historiaa.



Minua kiehtovat ikonit, niiden kauniit riisat eli vaipat, jotka ovat kullattua hopeaa, helmiä, korukiveä ja koruommelta. Esimerkkinä mainitsen koristelun monimuotoisuudesta Jumalanäidin Ennusmerkki ja Konevitsan Jumalanäidin ikonien riisat. Olivat vaikuttavia ja kauniita. Myös votiivilahjat, rukouksen yhteydessä annetun lupauksen mukaiset uhrilahjat ja sädekehän tapaan koristeltu tsata-levy tulivat tutuiksi. Minulle kerrottiin myös Suojelijoiden sekä Pariisista Kuopioon kantautuneen luonnokseksi jääneen alttaritaulun tarina. Oli merkille pantavaa myös se, että ortodoksisen kirkon alttaritaulut kuvaavat ylösnoussutta Kristusta, kun evankelisluterilainen kirkon alttaritauluihin on usein kuvattu Jeesus ristillä.

 
Ikoneita.

Kullattu arkku.

Kaunis koruompeilen kirjailtu alttaripalvelusvaate

Jeesus ristillä.

Yläpuolellamme palvontamme kohde.

Kristus Kaikkivaltias.

Kahdella kielellä.

Poislähdön haikeutta.

Kiitos RIISAn henkilökunta.
RIISAssa on nähtävyyksiä vaativaankin silmään. Ainoastaan esineiden paljous sai minut lievän hämmennyksen valtaan "kaikkiko pitää kerralla katsoa?" Molemmat näyttelyt pysäyttivät ja olivat mielenkiintoiset sekä kokemuksena ainutkertaiset, - jäi mieleen. Hyvä olo vain hyrisi kananlihan muodossa ihollani, kun näitä museon tarjoamia aarteita silmäilin. Suosittelen, ja omin silmin jokaisen kävijän tämä kaikki on nähtävä.


Itse olen suunnattoman iloinen amanuenssilta saamastani ohjauksesta, tiedoista ja opastuksesta.

 
Minulla oli syytä innostua - innostu sinäkin!













Koirien(kin) Cafe Satama



Kävelimme Bonbonin eli Mr. Pompun kanssa eräänä tuulisena aamupäivänä Kuopion torilla ja etsimme keskustasta kahvilaa, jossa lämmitellä. Kahvilan myyjän kireä ilme ja huomautus koirasta sai minut ja sylissäni olevan pienen leijonan poistumaan iso take away -kahvi kourassa hyvin pikaisesti takaisin viimaan.

Suomessa tuo on valitettavan tyypillistä. Koirat eivät ole useinkaan tervetulleita asiakkaita yrityksiin, ei edes sylissä tai laukussa matkustaen nopeiden ostoksien ajaksi. Tiesin sen toki jo etukäteen, kunhan kokeilin. Meidät on heitetty ulos kahviloiden lisäksi niin huoltoasemalta kuin kioskiltakin. Kuopion matkustajasatamassa tilanne on kuitenkin toinen. Onneksi.

Cafe Sataman auringon alla
Aurinkoisena kesäpäivänä Jari huikkasi meille molemmille jo koiraystävällisen Cafe Sataman ovelta ”terve” ja Mr. Pomppu käveli tottuneesti sisälle sinivalkeaan rakennukseen.

Snuffle -Dog Beer

Pomppu tuijotti hyllyssä näkyviä olutpulloja ja minä sivelin kädelläni kahvilan vankan puupöydän pintaa samalla, kun mietin mitä haluaisin.

Kahvilan kalusteet on kuulemma savolaista käsityötä ja tehty kahvilaan mittojen mukaan Kuopion metsistä kaadetusta puutavarasta. Paikallisen käsityöläisen taidonnäyte ja ihastuttava yksityiskohta kahvilan tarinassa.

Tällä kertaa päädyin lasilliseen kylmää juomaa jäillä, vaikka Cafe Sataman kesäkeittiön grilliherkut ovatkin aina maistelun arvoisia. Pomppu taas päätti oluen sijaan tilata lounasta ja nauttia sen aurinkoterassilla.

Emme ennättäneet istuutua kunnolla edes paikoillemme, kun Pomppu oli jo kieputtanut itsensä pöydän pukkijalkaan ja Sille tarjoiltiin kupillinen vettä sekä laitettiin koirien oma à la carte -lista kirsun alle.

 

Se mietti kanaherkun, kalkkunaherkun ja lihapullien välillä tovin, mutta päätyi Jarin suosituksesta tilaamaan pienen annoksen kalkkunaherkkua.


"Yksi pieni kalkkunaherkku, kiitos."
Ruokahalusta ja annoksen maittavuudesta päätellen isompikin annos olisi uponnut, kuten seuraavasta videonpätkästä on havaittavissa.



Cafe Sataman noin 150 vuotta vanha rakennus on palanen Kuopion historiaa. Toimittuaan aikoinaan yli 140 vuotta satamatoimistona, rakennukselle annettiin remontin myötä uusi elämä ja se uudistettiin ravintolakäyttöön kesällä 2013.

"Saanko maistaa?"
Cafe Satamassa on tällä hetkellä 140 asiakaspaikkaa, joista suurin osa löytyy ulkoa satamatorin puolelta erittäin viihtyisältä valkoisin puukalustein kuorrutetulta terassilta. Satamamiljöö on todella upea. Sitä ja kimaltavaa järvenpintaa katsoo ilokseen  ruoan ja juoman nauttimisen yhteydessä.

Satama on ollut minulle aina yksi Kuopion kauneimpia ja viihtyisimpiä paikkoja. Jo pienenä rattaissa istuen kävin usein satamatorilla äitini kanssa. Joskin meillä oli kielto mennä torille ilman isoveljeäni (joka oli kiellon antaessaan myös alle kouluikäinen), koska hän ei luottanut siihen, että äitini osaa ilman häntä huolehtia, etten päädy satama-altaaseen.

Cafe Satama seisoo upealla paikalla satamatorin laidassa ja rakennuksen remontti sekä sisustus on toteutettu kunnioittaen sataman historiaa. Ja kuten jo totesin, minua viehättää erityisesti ajatus paikallisen työvoiman ja materiaalin käytöstä muun muassa Cafe Sataman kahvilan kalusteissa.

"Mmmm."
Ilahduttavaa on myös se, että terassia on edelleen laajennettu, joten Kallaveden äärelle rennon palvelun Cafe Satamaan mahtuu aiempia kesiä enemmän kiireettömiä, hyvän ruoan, juoman ja musiikin ystäviä.

Koiraystävällisyyden ja mielenrauhaa tuovan ympäristön lisäksi Cafe Sataman viihtyvyyttä lisäävät muun muassa useat ulkotulet, lämpimät viltit ja kesäisin terassilta löytyvä vanha jukebox, joka laulaa asiakkaiden mieltymysten mukaan veloituksetta. Juomaa ja ruokaa voi tilata niin ulko- kuin sisätiskiltä.

Pieni kesäsadekaan ei terassinautintoa haittaa, sillä ulkotulien ja vilttien lisäksi osa terassista on suojattu katoksin. Iltaisin auringon säteiden hiipuessa myös Kallavesi on usein tyyni eikä tuuli haittaa Cafe Satamassa istumista. Silti viltin alle on miellyttävä käpertyä. En ole joutunut tai oikeastaan ennättänyt kertaakaan edes pyytämään vilttiä, sillä joko Jari tai James on aina ollut minun ajatusta nopeampia ja jompikumpi on aina tuonut viltin hartioilleni. Heillä onkin tapana kiertää asiakkaiden joukossa kysymässä kuulumisia sekä tiedustelemassa onko tarvetta viltille tai pepun alle laitettavalle pehmusteelle.

Koirien Facebook -pidetään satama siistinä
Historiallisen kahvilarakennuksen lisäksi Kuopion historiaan pääsee kurkistamaan Cafe Satamassa myös satama-aiheisen valokuvanäyttelyn avulla. Kuvat ovat kahvilassa lainassa Kuopion Kulttuurihistoriallisen museon arkistoista.

Cafe Satama tekee kuitenkin joka päivä uutta historiaa olemassaolollaan. Sosiaalisessa mediassa monet meistä ovat jo nähneet esimerkiksi kahvilan yrittäjien tämän kesän innovaation Koirien Facebookista, jonne Mr. Pomppukin kävi tekemässä päivityksensä lounaan jälkeen. 

Cafe Satama on avoinna kaksi- ja nelijalkaisille otuksille toukokuun alusta elokuun puoleen väliin saakka. Kahvila aukeaa yleensä puolen päivän maissa sään näin suosiessa ja ovet ovat tavallisesti auki niin kauan kuin asiakkaita riittää. Viikonloppuisin ovet ovat auki vieläkin pidempään kuin arkena.

Cafe Satamaa ei kannata unohtaa kesäkauden jälkeenkään, sillä syksyllä ja talvella kahvila toimii tilausravintolana ja on auki erilaisten tapahtumien ajan. Niin talven kuutamoluistelussa kuin Ice Marathonin aikanakin kannattaa siis piipahtaa Cafe Satamassa kuuman tai kylmän juotavan äärellä.

Talvea ennen annetaan kuitenkin kesän helliä meitä. Ehkäpä viime kesän innoittamana tänä kesänäkin Cafe Satamassa päästään nauttimaan kakkubuffasta (tämä olisi niiiin jees!) ja erilaisista live-esiintyjistä. Varmaa on ainakin se, että Jari ja James ottavat jatkossakin myös koira-asiakkaat vastaan ilolla ja lupsakalla asenteella.


Jari, James ja Mr. Pomppu

Cafe Satamaa kiittäen aurinkoisin terkuin

Tytti ja Pomppu

www.cafesatama.fi
www.kuopio.fi/matkustajasatama