lauantai 18. helmikuuta 2017

Pakkassirkus KA-MU


Pakkassirkus KA-MU on tarina ystävyydestä.Iästä, koosta, taustasta ja välimatkasta välittämättä. Tarina lennättää meidät Tokioon, jossa Kuopion omille tytöille riittää ihmeteltävää. Niin hyvässä kuin pahassa.

Liikkeen voimin käydään pilvenpiirtäjissä, jotka eivät lopu koskaan, syödään sushia ja ihastellaan viehkeitä geishoja. Myös kaiken suuren, ihmeellisen ja ihanan varjopuoli näyttäytyy.

Montaakaan sanaa ei esityksen aikana vaihdeta, mutta silti se tempaa jo heti alussa mukaansa. Hämmästyttää lihasvoimallaan, käärmemäisellä notkeudellaan, koordinaatiollaan ja niiden taidokkailla yhdistelmillä. Väliin mausteeksi vähän vauhtia telineiltä ja jännitystä ilma-akrobatiasta. Suurkaupungin vilinä ja levottomuus tavoitetaan onnistuneesti liikkeellä ja yksinkertaisin lavastein. Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämö muuntautuu moneksi. Myös toimivaksi sirkusareenaksi.

Artistit ovat nuoria ja taitavia ja nii-in luontevia. Ekstroverttiä suomalaisuutta parhaimmillaan. Esiintyminen on heille nautinto ja se näkyy. Keskittymisestä ja hymystä, joka ei hyydy edes hengästyessä. Kaikki natsaa keskenään ja luottamus omiin sekä kaverin taitoihin on vahva. Ka ja Mu, kuin Yin ja Yang. Voimat, jotka täydentävät toisiaan. Muuten ei uskaltaisi kiivetä ihmispyramidin huipulle tai pudota katonrajasta vapaasti liinoissa.


Pakkassirkus on ollut Kuopion tammikuisten lasten pakkaspäivien ohjelmistossa jo useamman vuoden. Aiemmin ei ole meillä tullut esityksissä käydyksi. Itse asiassa en ole edes tiennyt, että Kuopiossa on oma sirkus saatikka sitä, että se on näin tasokas. Tunnustettava myös on, että omat tietoni sirkuksesta ovat auttamattomasti vanhentuneet. Tämän päivän sirkus on niin paljon enemmän kuin pelletemppuja ja jonglöörausta. Esityksessä ei juurikaan naureta, vaan enemmänkin pidätetään hengitystä jännityksestä. Niin huimia ovat ohjelmanumerot. Jälkikäteen ihan nolottaa omat vanhanaikaiset käsitykset.

Viikon päästä pakkassirkuksesta kävimme katsomassa Hartwall Areenalla eurooppalaista sirkusta Apassionatan muodossa. Ei ole kyllä ollenkaan liioiteltua sanoa, että Kuopion Sirkus ei taidoissaan tai esityksen kehystarinassa häviä sille yhtään. Vain hevoset puuttuvat.

Jos nyt olisin etsimässä omalle lapselleni monipuolista harrastusta, Kuopion Sirkuksen sirkuskoulu olisi varteenotettava vaihtoehto. Mikä mainio paikka omien vahvuuksien löytämiselle ja kehittämiselle. Olipa se sitten voima, notkeus, rohkeus, näppäryys tai joku muu taito. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, vaan jokaisen vahvuusalueita sopivasti yhdistellen muodostuu toimiva kokonaisuus. Sirkus harrastuksena vakuuttaa ja pakkassirkuksen perusteella Kuopiossa on tarjolla myös varsin korkeatasoista sirkusopetusta.


Kiitos!


Helmi & Kirsi


Lisätietoja:

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

tiistai 14. helmikuuta 2017

Tarina vapaaehtoisuudesta




Vapaaehtoisuuden myötä olen päässyt tutustumaan lukuisiin tarinoihin.
Tarinoihin, jotka olisivat jääneet minulta kuulematta.
Kuulematta, jos en olisi tavannut ja pysähtynyt.
Tarinoiden takana on kasvoja, ohitse kulkemisia, hidastuvia askelia – joista jotkut ovat pysähtyneet kohdalle. Onneksi ovat.

Olen vapaaehtoisuuteni myötä oppinut arvostamaan erilaisuutta. Sitä, että jokainen ihminen on yksilönsä ja arvokas sinänsä - vaikka kuinka hän saattaisi olla eri mieltä ja vaikka kuinka hänen arvonsa olisivat toisenlaiset kuin omani. Voin aina oppia ymmärrystä maailmasta ja ihmisistä.

Olen toiminut vapaaehtoisena monessa paikassa, käyttänyt siihen iltoja, viikonloppuja – joskus jopa matkustanut toiselle puolelle Suomea auttamaan ja rakentamaan paremmin voivaa Suomea.
”Hymy kerrallaan, tapahtuma kerrallaan, kohtaaminen kohtaamiselta”, olen ajatellut.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton työ vapaaehtoisuuden parissa on alkanut tuntua kodilta. Se on luonut uskoa hyvään, uskoa siihen, että apua ja tukea löytyy kun sitä tarvitaan. Olen tapaamisteni myötä entistä vakuuttuneempi siitä, että jokainen meistä voi jossakin elämänsä vaiheessa olla tukea tarvitseva, yksinäinen tai kantaa huolta huomisesta. Tässä tilanteessa vapaaehtoisen rinnallakulkijan paikka on avoinna. Paikan täyttäminen luo uskoa ihmisyyteen ja hyvyyteen, luottamusta huomiseen.

Vapaaehtoistyön koordinoinnin myötä olen ymmärtänyt että perheet kaipaavat tukiverkostoja, lapset turvallisia aikuisia ja nuoret ihmisiä, joka ymmärtävät heitä.
Me jokainen tarvitsemme jotakin, jonkun.
Mutta se jotakin ei ole Kuu taivaalla, vaan lähimmäisyys.
Sen on sitä, että joku pysähtyy kohdalle, kysyy ”Mitä kuuluu?” ja ymmärtää sen, että ”Ihan hyvää.” voi pitää sisällään aika paljon. Se voi olla aloitussanat tarinalle, joka kaipaa juuri sillä hetkellä herkkäkorvaista kuulijaa.

Haluaisitko sinä olla tämän tarinan kuulija?
Haluaisitko antaa aikaasi vierellä ololle ja aidolle kohtaamiselle?
Tule perhekummiksi, kaveriksi lapselle/nuorelle
tai ystäväksi maahanmuuttajaäidille Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintaan!
http://www.mll.fi

Terveisin,
tukihenkilötoiminnan koordinaattori
Krista Sutinen/ Mannerheimin Lastensuojeluliitto,
Järvi-Suomen piiri
(krista.sutinen@mll.fi/ p. 050 327 1004)

Kuva: Kerttu Vänskä

maanantai 13. helmikuuta 2017

Minusta ei saa enkeliä tekemälläkään





Näin ajattelin itsekin vielä jokin aika sitten. Minä mustatukkainen melkein 40-vuotias, kylmä ja tunteeton ihminen, minustako enkeli? Ja vapaaehtoistyö, sitähän tekevät vain jotkut hihhulit tai eläkeläiset, joilla ei ole muuta tekemistä. Kuka nyt ilmaiseksi mitään tekisi nykymaailmassa .

Se oli syksyinen ja pimeä aamu, kun ajelin kotoa töihin. Näin edessäni enkelin, ei -ei se voi olla -ajattelin.
Nyt olen seonnut tai näen unta. Ei, kyllä se oli enkeli jolla oli siivet. Mitä ihmettä? Jatkoin matkaa töihin ja totesin työkaverille että nyt tarvitsen lääkityksen koska näin jo enkelin.
Niinhän se piti sitten mennä internetin ihmeelliseen maailmaan ja tutkia asiaa enemmän että mistä oli kyse.

Mikä sai minut sitten ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi suojatiesuojelija enkeliksi?
No tietenkin se, että saisin pukeutua enkeliksi, on hienot siivet ja kaikki.
Olen aina rakastanut pukeutua milloin miksikin hahmoksi, kuten piruksi naamiaisiin 
tai maskotiksi lapsen synttäreille.
Mutta tärkein syy on kuitenkin se, että tämä asia kolahti ja kovaa kolahtikin minuun.
Oma poikani aloittaa tänä vuonna koulutaipaleen ja on vielä aivan onneton suojatiekulkija. Ajattelen, että olisipa enkeli turvaamassa joka päivä minunkin poikani taivalta.

Brittitutkimus kertoo että vapaaehtoistyön vaikutus mielenterveyteen alkaa näkyä 40-vuotiailla.
Keski-iässä ja vanhempana tehty vapaaehtoistyö on tutkimuksen mukaan yhteydessä henkiseen hyvinvointiin. Myös aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet vapaaehtoistyön vaikutuksen terveyteen. Jo 1990-luvulla todettiin, että vapaaehtoistyötä tekevät elävät myös pitempään.
Suomessa havaittiin keväällä Sukupolvien ketju -tutkimuksessa, että vapaaehtoistyötä tekevät ovat myös onnellisempia. Joka viides suurten ikäluokkien edustaja kertoi tehneensä vapaaehtoistyötä.

Enkelinä oleminen on antanut tunteen että olen hyvä ihminen, minusta löytyy lähimmäisen rakkautta ja en olekaan niin itsekäs. Vapaaehtoistyö on piristänyt minua ja hektistä arkeani, olen saanut uusia tuttavuuksia ja mikä parasta, poikani ei häpeä äitiään vaan on ylpeä siitä että äiti on enkeli!

Joulukauden avajaisissa Kuopion torilla me enkelit olimme kuin julkkiksia, joita haluttiin jututtaa, kuvata ja ottaa jopa yhteiskuvia sekä lasten että aikuisten kanssa. Vastaanotto oli iloista ja kiittävää eikä kateellista päästä varpaisiin tuijottamista. Enkelinsiipiä haluttiin koskea ja kertoa kuinka olemme hyvällä asialla. Se rakkauden ja ilon määrä, tarpeellisena kokemisen tunne, sitä jokainen tarvitsee ja sitä minä saan tästä.

Työelämän kovat paineet ja kilpailu sekä arjen hektisyys vie vuodesta toiseen mennessään ja sitä yrittää selviytyä vaan päivästä toiseen. Enkelinä unohdan kaiken ikävän ja keskityn nauttimaan siitä hetkestä kun saan antaa iloa ja hyvää mieltä. Ja tunnen iloa vielä senkin jälkeen vaikka varpaita paleltaa, kädet ovat kohmeessa ja yritän silti kiinnittää heijastinta lähimmäiselle.

Mieleenpainuvin kommentti on tullut miespuoliselta henkilöltä: ”olet mahottoman kaunis enkeli, mutta sinulla on väärän väriset hiukset. ”Tai ajatuksia herättävä lapsen kommentti: ”meidän perhe ei kuulu kirkkoon ja en voi ottaa enkeliltä mitään vastaan.”
Olenko siis uskonnollinen hahmo, itse en koe niin.
Olen enkeli , joka haluaa turvata jokaisen suojatiekulkijan taipaleen- olit sitten lapsi tai aikuinen, kuulut kirkkoon tai et.

Rakkaudella Kuopiosta,

Mari Korhonen


perjantai 10. helmikuuta 2017

”VIIDEN TÄHDEN TEKOJA” -MUSAPAJA KUOPIOSSA

Janna ja musapajalaiset Kuopion Musiikkikeskuksella


Joskus kokee jotain sellaista, jota ei pysty täysin sanoin selittämään.
Jonka sisäistämiseen tarvitaan paljon aikaa ja pohdintaa.
Minulle ei olisi vielä joku aika sitten tullut mieleenkään, että pääsisin joskus Jannan vetämään musiikkipajaan ja viettämään aikaa hänen kanssaan. Se kuitenkin tapahtui, ja oli yksi elämäni parhaimpia kokemuksia.
Kun kaikki yhdeksän osallistujaa kokoontuivat Kuopion Musiikkikeskuksen konservatorion luokkahuoneeseen, ilmassa väreili selkeästi positiivinen odotus ja jännittyneisyys. Kukaan ei oikein tiennyt mitä odottaa ja mitä tulisi tapahtumaan, mutta se ei ollut kenellekään negatiivinen asia. Janna kertoi meille aluksi urastaan ja vaiheistaan kohti unelmaansa – laulamista ja esiintymistä.
Oli lohduttavaa ja inspiroivaa kuulla, että myös hänen kaltaisellaan ammattilaislaulajalla on ollut menneisyydessä epävarmuuksia ja haasteita, mutta hän on selvinnyt niistä määrätietoisuudella ja uskomalla tavoitteisiinsa ja itseensä. Hän oli kiinnostunut myös meidän omasta suhtautumisestamme musiikkiin.


Janna kertoi musapajalaisille elämästään ja urastaan


Janna esitteli meille paljon hyviä laulu- ja hengitystekniikoita ja laulutyylejä, sekä teetti meillä erilaisia harjoituksia sekä yhdessä että yksittäin. Lisäksi pari meistä tuli hänen pyynnöstään laulamaan suosikkikappaleensa lahjakkaan pianistin säestyksellä, jonka jälkeen hän ohjasi heitä lauluun liittyvissä asioissa, joissa he kokivat tarvitsevansa vinkkejä ja apua. Samalla me sivustakatsojat ja kuuntelijat opimme jatkuvasti paljon uutta ja pääsimme kokeilemaan samoja ohjeita käytännössä. Hän antoi meille vinkkejä myös omien biisien tekoon ja esiintymisjännityksen taltuttamiseen, sekä antoi joillekin yksityistä palautetta heidän tekemistään kappaleista. Se oli aivan upeaa.


Janna jakoi osallistujille hengitys- ja tekniikkavinkkejä


Meitä oli aika lailla laidasta laitaan, aina ”suihkulaulajista” pitkään musiikkia jossain muodosta harrastaneisiin, mikä oli mukavaa. Janna kohteli meitä kaikkia samanarvoisesti, oli todella kannustava ja maanläheinen, antoi meidän kaikkien osallistua sen verran kuin itsestämme tuntui hyvältä, eikä epäröinyt vastata lukuisiin kysymyksiimme. Musiikki ja nauru raikuivat jatkuvasti eikä kukaan ottanut hommaa turhan vakavasti. Kaikki rohkaisivat toisiaan ja antoivat toisilleen positiivista palautetta, ja saimme nähdä ja kokea todella aitiopaikalta, miten vertaistuki, palaute ja musiikin voima voi yhdistää ihmisiä ja kohentaa heidän itsetuntoaan. Yhteislaulujemme aikana tuntui, kuin olisimme olleet yhtä, ja täydensimme toisiamme todella kauniisti. Oli todella hienoa kuulla muiden näkemyksiä musiikista ja sen merkityksestä ja saada rohkaisua seurata unelmaansa.
Lopuksi Janna jäi vielä juttelemaan ja ottamaan kuvia kanssamme, sekä esitti meidän kannustuksemme seurauksena kahdestaan pianistin kanssa akustisen version kappaleestaan ”Sä et ole hullu”, joka osui todella syvälle tunteisiin, näytti hänen lahjakkuutensa ja mykisti kauneudellaan. Näin muiden ilmeistä, ettähekin tunsivat täsmälleen samoin. Toiminnanjohtaja Jaakko Nuotio mainitsi osuvasti, miten paljon ja hyvin kyseinen kappale itse asiassa kuvailee Nuorten Palvelu ry:n vapaaehtoistyötä. ”Anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa. Hullu sä et ole, vaik joskus sitä romahtaa kivipohjaan. Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät. Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa. Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan! Jonkunhan on uskottava, että vielä rakkaus voittaa.”
Haluan vielä kiittää niin Jannaa ja kaikkia muita päivää järjestämässä mukana olleita kuin siihen osallistujiakin. Olitte mahtava porukka, ja teidän ansiostanne päivästä tuli todella ainutlaatuinen ja upea. Uskon, että tämä jää meidän kaikkien muistoihin pitkäksi aikaa.

Julia Pakarinen
Nuorten Palvelu ry:n zemppari

Musapajalaiset konsertissa Helsingin Juhlaviikolla


Kesällä 2016 Raha-automaattiyhdistys ja Helsingin juhlaviikot toteuttivat yhteisöllisen monitaidekokonaisuuden Viiden tähden tekoja.
Juhlaviikot ja RAY kutsuivat joukon tunnettuja taiteilijoita tekemään viiden tähden tekoja ympäri Suomen. Nuorten Palvelu ry:n vapaaehtoisille avautui mahdollisuus osallistua produktioon kun laulaja ja lauluntekijä Janna Hurmerinta piti elokuussa musapajan Kuopiossa. Pajaan osallistuivat Nuorten Palvelu ry:n vapaaehtoiset zempparit ja tuettavat nuoret.
Musapaja -projekti huipentui 4.9. Helsingin juhlaviikkojen Viiden tähden tekoja -brunssikonserttiin, jossa pajaan osallistuneet nuoret nousivat yhdessä Jannan kanssa lavalle laulamaan. Huikea päätös hienolle kesälle!

www.nuortenpalvelu.fi
 www.zemppari.fi
 www.janna.fi

torstai 9. helmikuuta 2017

Rautakanki meets jooga

Olen monesti tuumaillut tutustuvani joogaan tai meditaatioon. Nytpä tartuin niskasta kiinni ja varasin osallistumiseni Kuopion kansalaisopiston Yin jooga ja meditaatio -kurssille kevätkaudeksi.

Olen aloittelija kuin olla ja voi. Mielikuvissani joogakurssilla vääntäydytään vaikeisiin asentoihin, joihin rautakankinen selkäni ei kykene. Siellä mumistaan jotain aivan kummallisia mantroja, joihin yhtä vetreä käsityskykyni ei riitä.

Ensimmäisellä kurssikerralla talsin hengästyneenä Puistokartanolle lumituiskussa. Ärsyttää, olen myöhässä. Kiire, kiire. Kiukuti, kiukuti. Olen itselleni vihainen. Toiset ovat jo rentoutumassa joogamatoillaan kun hiivin saliin. Mätkähdän väsähtäneenä matolle ja painan pään tyynylle. Jo tämä tuntuu hyvältä, pysähtyminen.

Ensi kerta kuluu minulla keskittymällä joogaohjaaja Kari Timosen levolliseen ääneen ja harjoitteiden ohjeistuksiin sekä omien liikkeiden suorittamiseen ja hengittämiseen. Liikkeet eivät ole vaikeita, mutta rautakanki jumittaa ja kyljissä riipii. Asennoissa apuina käytetään tyynyjä kehon tukemiseen. Pääasia ei ole suorittaminen vaan keskittyminen oman kehon tuntemuksiin. Tämä on vastakohtaa sille kaikelle kohkaamiselle, joka odottaa joogasalin ulkopuolella. Miksi keskittyminen tuntuu niin vaikealta? Mutta vähitellen mieli rauhoittuu ja seesteytyy. Kiireet unohtuvat.

Kuopion kansalaisopiston kurssitarjonnasta löytyy monenlaisia joogakursseja.


Mistä on kyse?

Kurssiesittelyssä kerrotaan, että Yin jooga koostuu hyvin rauhallisista, pitkäkestoisista venytyksistä, jotka tehdään lattialla lihakset mahdollisimman rentoina. Yin jooga sisältää hengitysharjoituksia, meditaatiota ja chakra-tietoutta. Meditaatiossa keskitytään mielen hyvinvointiin. Kurssilla opitaan rentouttamaan sekä mieli että keho. Yin jooga sopii kaikille, jotka kaipaavat aikaa rauhoittumiselle kiireiden keskellä.
 
Mietin, että tässä on kerrankin kurssi, jossa juurikaan ei voi tehdä päin mäntyä eikä suorituspaineita ole. Timosen rauhallinen opastus ohjaa erilaisiin asentoihin, joissa keskitytään oman kehon tuntemuksien kuunteluun ja hengityksen tarkkailuun. Hän kertoo myös joogan perusteista, esittelee kuinka kokonaisvaltaisesta menetelmästä on kyse ja antaa suuntaa henkisen kehityksen edistämiselle.


Yin jooga sopii aloittelijalle, sillä asennot tehdään rauhallisesti lattiatasolla. Joogamatto ja tyynyt mahdollistavat kaiken kuntoisten ja -ikäisten osallistumisen.
.

Jännät hetket

Ensimmäisen illan lopussa oli jännä juttu. Om. Yksi tunnetuimmista mantroista. Ensin ääneni kulki kuin säröisen äänimaljakulhon reunassa, mutta huomasin sen muuttuvan ja sulautuvan muiden ääniin. Harjoituksen aikana ajatellaan hyviä asioita.

Toisella kerrralla harjoitukset, asanat, hengityksineen tuntuivat sujuvan jouheammin. Erään harjoituksen aikana minua rupesi hymyilyttämään ja silmiini kihosi kyyneleitä. Kotiin lähdin mukanani poskissani lämmittävät rusotukset. Mitähän muuta sisäistä jännää tulee tapahtumaan, se jää nähtäväksi. Olen kiinnostunut kurssin annista, vähintäänkin keskittymisen syventämisestä ja mielen rentouttamisesta. Ja josko vartalo vetreytyisi.



 Joogaohjaaja Kari Timonen esittelee joogan harjoittamisen kahdeksaa vaihetta.

Suosittelenko?

Kurssi-iltojen jälkeen olen ollut hyväntuulinen ja energinen. Vasta ulkona muistuu mieleen ulkomaailman kiireet, pimeys ja tuiskuava lumi. Ne eivät jaksa ärsyttää. Kuten joogasalin fläppitaulussa luki, ulkoiset asiat saadaan järjestykseen, kun sisäiset asiat ovat kunnossa.

Ihan kaikkea ei tarvitse kokeilla, mutta jooga ja meditaatio ovat sellaisia, joita on testattava ainakin kerran. Kuopion kansalaisopistossa on tarjolla useita erilaisia joogakursseja, joihin on vielä vapaita paikkoja. Tarjonnasta löytyy muun muassa Hyvän mielen joogaa, seniorijoogaa, aamujoogaa, äitysjoogaa, naurujoogaa. On mistä valita.


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kuopion satamaan luistelemaan!

Onko sinulla luistimet? Hokkarit? Kaunot? Retkiluistimet? Jos vastasit edes yhden kerran kyllä niin nyt hopi hopi ylös, ulos ja Kuopion Matkustajasatamaan nauttimaan luistelusta luonnon jäille! Jos vastasit ei kaikkiin kysymyksiin niin ei hätää, voit vaikka vuokrata retkiluistimet sataman luistelukahvilasta.

Tähän saakka olen odottanut, että esikoisella alkaa olla sen verran taitoa pysyä luistimien päällä, ettei jokainen potku eteenpäin päätyisi kaatumiseen. Olemme käyneet ahkerasti viimeisten kolmen vuoden ajan harjoittelemassa luistelua läheisen ala-asteen luistelukentällä. Lauantaiaamuna 4.2 päätettiin ottaa äiti-tytär aikaa ja lähteä katsomaan mitä satamasta löytyy ja millaiseen vauhtiin päästään.

Vaihtaminen kengistä luistimiin sujui mukavasti sataman jäällä sitä tarkoitusta varten tuoduilla penkeillä. Hyvä että itse kerkesin vetää luistimia jalkaan kun piti jo lähteä menemään. Satamassa oli reilusti väkeä nauttimasta talvisesta -2 asteen pakkassäästä kevyessä lumisateessa. Sopu sijaa antaa ja leveällä luistelu-uralla oli menijöitä vauvanvaunu perhekunnista, potkukelkkoihin ja vauhdikkaisiin kuntourheilijoihin retkiluistimillaan.



Tyttö olisi mieluillut 4 km:n luistelulenkille, mutta minä toppuuttelin ja ehdotin reittiä josta mennään yhden ja kahden kilometrin pituisille lenkeille. Pisin lenkki luistelijoille on tällä hetkellä 7,5 km pitkä. Lenkkien pituudet on selvästi ilmoitettu opasten, joten vahingossa ei voi päätyä liian pitkälle kierrokselle. Tavoitteena radan tekijöillä on 12,5 km:n lenkki ja toivottavasti pakkaskaudet auttavat tavoitteeseen pääsemisessä ennen Finland Ice Marathonia.

Satama on tuolla jossain kaukana, 2 km:n lenkki menossa.

Kaksi kilometriä meni hujauksessa ja kohta oltiin takaisin satamassa. Eihän hauskuutta voi lopettaa heti alkuunsa vaan lähdettiin uudelle kierrokselle...

Vasikkasaari ja laavu
Sataman edustalla olevan Vasikkasaaren tunnistaa sen tuulimyllystä. Tuulimyllyn edessä olevalla laavulla oli mukavasti väkeä paistamassa makkaraa. Minä olin varustautunut matkaan vain pillimehulla jos tytöltä loppuu puhti kesken luistelun. Ensi kerralla makkarat ja eväät mukaan?

3 kilometriä kohta takana ja jälleen kaarretaan sataman ohi uudelle kierrokselle..

Kolme kilometriä takana ja tyttö pyyhälsi sataman ohi tuumien, että: "Vielä yksi kierros!". Mikäpä ettei, meillä ei ollut minnekään kiire.

Tyttö itse totesi neljättä kilometriä luistellessa, että hän osaa nyt luistella paremmin kuin tullessamme jäälle. Totta tosiaan. Luistelukaukalossa luistellessa on meno aika hidasta kun laita tulee nopeasti vastaan ja koko ajan saa kaartaa johonkin suuntaan. Ensimmäisen kilometrin lyhyiden töpöttelyjen jälkeen alkoi tytöllä liu'ut mennä pidemmiksi ja vauhti kasvaa. Siitä se liikkumisen riemukin kasvaa kun huomaa edistyvänsä.

Pari talvea sitten ostin itselleni uudet kaunoluistimet niiden yläasteaikaisten tilalle joista kantapään alta nousi aina naula ylös kaihertamaan kantapäätä. Edistystä sekin. Katsellessani muita menijöitä jäällä retkiluistimilla juolahti mieleeni, että ensi kerralla voisi vuokrata ja kokeilla miltä meno tuntuu retkiluistimilla. Kaunoluistimillakin pääsi nauttimaan hyvästä vauhdista ja maisemista, joten retkiluistimien puutetta ei kannata murehtia jos suuntaa askeleensa kohti satamaa.

Lauantain kokemuksen perusteella tästä tulee meidän perheen vakituinen käyntikohde talvisin. Ensi kerralla tänä talvena otan kuopuksenkin mukaan. Tempperamenttisena tahtojana luistimet lentää todennäköisesti viiden minuutin harjoittelun jälkeen jorpakkoon, mutta ainahan voi ottaa mukaan pulkan vedettäväksi tai vuokrata potkukelkan.

Finland Ice Marathon järjestetään tänä vuonna 22.-25.2.2017. Itse kilpailun lisäksi oheistapahtumista kuutamoluistelu 24.2.2017 on sellainen mikä kannattaa laittaa kalenteriin itselleen ylös. Kuutamoluistelu luistellaan klo 18.00 eteenpäin 2 km:n radalla jätkänkynttilävalaistuksessa ja illan päättää ilotulitus klo 20.00. Sinne mukaan ehdottomasti!

http://www.finlandicemarathon.com/
http://www.kuopiotahko.fi/kuopio/aktiviteetit/luistelu/luisteluradat/
http://www.kuopiotahko.fi/kuopio/aktiviteetit/luistelu/