Osallistuin viime viikonloppuna kansalaisopiston ”Koruja
Hopealusikoista”- kurssille. Olin haalinut läheisiltä vanhoja, nostalgisia,
palkintolusikoita ja kolunnut kirpparit. Kasaan sain kahdeksan patinoitunutta
alpakkalusikkaa ja yhden vanhan ruokalusikan. Olin myös kokemattomana kerännyt
teräslusikoita, jotka eivät olleet soveltuvia korutaiteeseen. Alpakka- ja hopealusikat soveltuvat kaikista parhaiten korujen valmistukseen. Kirpparilla
kiertäessäni tein huomion, josta myös kurssimme opettaja Anne Miettinen
mainitsi. Vanhat alpakka- ja hopealusikat ovat melko korkeasti hinnoiteltuja
nykyään. Hopea pysyy ilmeisesti arvossaan, mutta myös usein järjestettävät
hopealusikkakurssit nostavat hintoja.
Alkutilanne
Odotin kurssia kovasti. Olen aina pitänyt käsitöistä. Pidän
siitä, kuinka käsitöitä tehdessä kaikki muut mielessä pyörivät ajatukset pysyvät
poissa. Käsityöt ovat jääneet kouluaikojen jälkeen muka niin kiireisen elämän
jalkoihin. Mutta nyt oli aika päästää luovuus valloilleen!
Hopealusikkakurssi oli täynnä ja meitä olikin melkein 15
henkeä tekemässä korutaidetta.
Opettajamme kehotti meitä miettimään, mitä haluamme koruista tehdä. Olin
ajatellut, että haluaisin tehdä ainakin riipuksia. Alkuun ei ollut luova olo
ollenkaan. En tiennyt mistä aloittaa ja valtava määrä eri työvälineitä sai pään
sekaisin. Rajaton määrä mahdollisuuksia, eikä yhtään ideaa. Onneksi vieressä
istuvalla kurssilaisella oli aivan samanlainen olo. Helpotuin. Päätin aloittaa
suuresta alpakka-ruokalusikasta. Se oli kaunis ja tummunut.
Ensin kaikki lusikat puhdistettiin käsin hiontatyynyillä ja –
liinoilla. Sen jälkeen mietittiin miten koru kiinnitetään nauhaan, millaisia
helmiä koristeiksi, kuinka koristeet kiinnitetään, mihin tehdään reikä, minkä
kokoinen sormus.. Monta asiaa täytyi miettiä ja pohtia jokaisen korun kohdalla.
Opettajamme Anne korosti myös sitä, että koko lusikka täytyy hyödyntää. Koruja
puhdistaessa oli ihana pysähtyä ihastelemaan lusikoiden upeita koristeita ja
muotoilua. Sellaiseen ei muuten normaalisti kiinnitä lainkaan huomiota.
Koruja oli mukava tehdä, kun käytettävissä oli kaikki
tarvittavat laitteet ja korunosat, osaava opettaja ja osaavat kurssikaverit.
Ensikertalaisilla oli jatkuvasti kysyttävää opettajalta ja välillä hänen
puheilleen sai jonottaa. Kurssilla oli myös kurssilaisia, jotka olivat
selvästikin jo aiemmin valmistaneet koruja hopealusikoista – korut olivat
harkitun kauniita ja taidokkaasti tehtyjä.
Kurssilaisten töitä
Korujen tekemiseen tuli himo. Kurssi oli viikonlopun
kestävä, viisi tuntia molempina päivinä. Aika loppui kesken ja en
valitettavasti ehtinyt tehdä kaikista lusikoista koruja. Olisin halunnut tehdä
vielä muutamat korvikset ja rannekorun. Rannekorun tekeminen oli mielestäni
vaikeinta. Piti taivuttaa kahdesta lusikanvarresta samanmuotoiset kappaleet. En
meinannut saada rannekorua millään ranteeseen sopivaksi.
Kurssilaisten töitä
Marraskuussa järjestettävä hopealusikkakurssi on jo täynnä.
Seuraava järjestetään tammikuussa 2016 ja taidan yrittää osallistua myös sille
kurssille. Täytyy aloittaa lusikoiden hamstraaminen jo nyt. Mitä kauniimpi
lusikka, sitä kauniimpi koru!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti