maanantai 12. lokakuuta 2015

Kansalaisopiston muksujumppa - hauskaa!

Taapero temmeltää, äiti hikoilee

Nyt jänskättää. Taapero tarttuu äitinsä paidasta tiukasti kiinni ja asettuu selän taakse, josta hän kurkkii muita lapsia. Ollaan Petosen vapaa-aikatiloissa kansalaisopiston 1 - 2 -vuotiaiden muksujen jumpassa. Vaikka sama kurssi toistuu viikoittain, on alku aina yhtä jännittävää. Ensimmäisellä kerralla taisi olla liikaa meteliä, temmellystä ja tapahtumista tämän pikkuneidin elämänhallinnalle, että piti hetkeksi poistua rauhalliseen tilaan mammanmömmöille eli maitohörpsyille ja sylittelylle. Alkusokin jälkeen neiti on viihtynyt paremmin kuin hyvin tällä kurssilla.


Muutamat muut lapset ovat alkuun tänäänkin selvästi rohkeampia ja kipittävät salin permannolla halki ees ja taas kiljahdellen. Tanssinopettaja Anu Rissanen pyytää kaikki piiriin, jossa aloitetaan käsiä eteen ja taakse viemällä. Musiikki on hauskaa, ilmaisullista ja innostavaa. Onneksi aikuisillakin on lupa tehdä samoja liikkeitä. Heti kun sävelet soivat, oma taapero alkaa virkistyä. Hän löytää rohkeutensa jalkoja maahan paukuttaessa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun äiti hyppyyttää häntä ylös alas rytmikkäästi, hän hihkuu estoitta. Into ei pysy annetuissa raameissa, lapsi lähtee tassuttelemaan ympäri salia, tutkii pistokerasiat ja mutterit ja verhon taukset. Hän käy moneen otteeseen mankalla ja koettaa painella nappuloita. Pientä mieltä kutkuttavaa olisi niin paljon!


Äidin iloksi hän innostuu välillä siitä, mistä muutkin lapset eli Anun ihanista harjoitteista.


Nyt ohjelmassa on pallolla leikkimistä. Oma pallo ei kuitenkaan ole se paras muidenkaan mielestä, vaan naapurilla sattuu olemaan kiinnostavampi. Pallot ehtivät vaihtua moneen kertaan ja siinä välissä taapero  heittää tai potkii niitä muutaman kerran. Sählymailaa saa kokeilla ja vähän vanhemmat 1 - 2 -vuotiaat niin tekevätkin. Pikkuneiti pitää mailaa hetken kädessään ja toteaa sen tylsäksi, sen sijaan hän käy keräämässä itselleen palloja mailankäyttöä harjoittavilta lapsilta. Sitten kiinnostaa juosta salia ympäri ja tutustua uusiin kavereihin. "Mutta hei, tuossahan on hauska juttu", hän toteaa lapsenkielellään jokeltaen ja nousee Anun asettelemalle korokkeelle, jota pitkin kävelee esteiden yli moneen monituiseen kertaan. Tämä oli edelliskerrallakin kaikkein mieluisin juttu. Kaikki sellainen kiinnostaa, jossa saa liikkua ja kiipeillä, mutta auta armias, kun joskus harvoin Anu käskee olla jumppahetkessä paikoillaan - se on tälle elohiirelle kovin haastavaa. 

Taapero jumppaa, äiti juoksee hikoillen pienoisen perässä turvaamassa tämän ja muiden kulkua ja tsemppaamassa tsemppaamistaan.

Kolmen vartin mittainen musiikin rytmittämä liikuntahetki päättyy vilkutuslauluun. Tässä vaiheessa oma taariainen on niin väsynyt, että vilkuttelu jää kesken ja äidin on lähdettävä pukemaan uuvahtanutta ja nälkäistä viipeltäjäänsä.

Kaikkinensa tämä kansalaisopiston kurssi on riemullinen äidille. Tässä saa nähdä oman muksunsa innon. Lapsi innostuu paitsi toisista lapsista, myös harjoitteista ja tilan kiinnostavista yksityiskohdista, kuten vaikka katossa olevista lampusta, joita voi ihmetellä selinmakuulla muiden lasten juostessa Anun ohjeiden mukaan ympärillä. Musiikki on se voima, joka saa innon vähintäänkin tuplaantumaan. Motoriset taidot kehittyvät silmin nähden. Ensimmäisen kerran jälkeen taaperoni oppi potkimaan ja heittämään palloa, taitoa harjoitettiin innolla kotonakin. Viimeisimmästä annista takataskuun jäi takaperin kävelemisen, paikoillaan pyörimisen ja jalkojen tömisyttelyn jalot taidot. Kaikkea ohjelmassa olevaa ei tule tehtyä kotona, siksikin jumppa on hauska viikko-ohjelma. Sitä paitsi erityisen mieluinen se on äidille siinäkin mielessä, että se takaa taaperon hyvän ruokahalun ja makoisat unet, kun osa energiasta on jäänyt Pinarin saliin. Hauskaa!


http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/etusivu/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti