keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kerrankin on lupa mokata kunnolla!

Selaan kansalaisopiston kurssitarjontaa. Hirveästi on taas ihania ja kiinnostavia kursseja tarjolla! Huomaan palaavani yhä uudestaan ja uudestaan tutkailemaan erilaisia käsityökursseja. Stop - ne ovat nyt kiellettyjen listalla! Käsityöhulluna en saakaan tällä kertaa valita kädentaitokurssia vaan nyt on tarkoitus hypätä pois omalta mukavuusalueelta eli on valittava kurssi, jolle ei yleensä tulisi mieleenkään ilmoittautua. Monta kertaa koko tarjonnan selattuani päädyn valitsemaan "Luovuus ja hyvinvointi" -kurssin. Otsikko ei vielä kauheasti kurssin sisällöstä paljasta, mutta kuvauksessa kerrotaan, että kurssilla voin kehittää itseäni ja vahvistaa hyvinvointiani oman luovuuteni voimalla draama-, sana-, keho- ja kuvailmaisua yhdistelevien harjoitusten kautta ilman taiteellisia tai ympäristön paineita. Mutta vasta viimeinen lause saa minut todella innostumaan kurssista: "Et voi epäonnistua - olet täydellinen omana itsenäsi!" Jes, kerrankin tässä yhä kovenevia vaatimuksia asettavassa maailmassa ei tarvitse pelätä epäonnistumisia ja on mahdollisuus olla täydellinen, joten ilmoittautuminen menemään! Nyt on lupa innostua!




Ensimmäisellä kokoontumisella opettajamme, teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin kertoo meille kurssin "säännöt". Tärkeintä on muistaa, että olemme vaitiolovelvollisia, koska kerrankin jokaisella on lupa olla täysin oma itsensä ilman pelkoa siitä, että kaikki ajatukset ja kokemukset - ehkä arat ja kipeätkin - leviäisivät maailmalle. Keskinäinen luottamus on siis numero yksi. Anni korostaa myös sitä, että kyse ei ole terapiasta, vaikka kurssilla saattaakin olla terapeuttisia vaikutuksia. Harjoituksiin saa osallistua omilla ehdoillaan eli jos jokin harjoitus tuntuu vaikealta tai esimerkiksi herättää kipeitä muistoja, pakko ei ole silloin osallistua ja kaikkia ajatuksiaan tai kokemuksiaan ei tarvitse kertoa ja paljastaa muille. Lisäksi kurssilla on lupa mokata, itseasiassa mokaaminen on erittäin suositeltavaa ja mokaaja tullaan palkitsemaan aina aplodeilla! Wau, ennenkuulumatonta!

Esittelykierroskin on normaalista poikkeava. Nyt emme kerro ammattia, emme työ- tai opiskelukuvioita, emme perheen koostumusta, emme edes sukunimeä. Sen sijaan kirjoitamme paperiarkin yhteen nurkkaan eläimen, toiseen maan/valtion, kolmanteen kirjan ja neljänteen supervoiman ja näiden valintojemme kautta esittelemme itsemme kurssitovereille ja Annille. Yllättävän avoimesti ja innolla me kurssilaiset lähdemme heti mukaan. Apuna tässä on myös ohjaajamme kannustava, positiivinen ja rento olemus sekä ryhmämme alusta alkaen lempeä ja salliva ilmapiiri.

Ensimmäisen viikonlopun aiheena ovat aistit ja aistimukset eli kaikissa harjoituksissa käytämme joko yhtä tai useampaa aistia. Tunnustelemme ryhmässä esineitä silmät kiinni miettien mitä ne ovat, haistelemme erilaisia tuoksuja ja kerromme niistä nousevat mielikuvat parillemme, yritämme löytää parimme osallistujajoukosta vain toistemme käsiä koskettelemalla, tutkimme rusinaa kaikilla aisteillamme ja lopuksi syömme sen keskittyneesti sekä kuljemme parin ohjaamana sokkona kansalaisopiston pihalla aistien ympäröiviä ääniä, hajuja, pintoja, tuntemuksia iholla ym. Puramme kokemuksemme tankarunoiksi, uusi taito minulle tämäkin (pitäisiköhän muuten lisätä se CV:hen?).

Mielenkiintoista on tunnustella tätäkin kokonaisuutta sokkona.



Hui mikä mäki! Siltä tässä ainakin tuntuu silmät kiinni kävellessä.

Teemme kurssilla säännöllisesti erilaisia mokaharjoituksia. Yhteistä harjoituksille on se, että on reagoitava ja toimittava nopeasti ja jos teet virheen, kaikki taputtavat sinulle. Ensimmäisessä mokaharjoituksessa "ongelmakseni" nousee se, että en tee virheitä eli en myöskään saa taputuksia - minä en osaa edes mokata, argh! Seuraavassa mokaharjoituksessa onneksi onnistun jo mokaamaan ja minullekin taputetaan - ihanaa! Ensimmäistä kertaa oikein toivon, että mokaisin usein, koska täällä siitä palkitaan! Ja yhdessä vielä iloisesti nauramme omille ja toistemme mokille.

Seuraavalla kokoontumiskerralla teemme perinteisiä assosiaatioharjoituksia eli mitä tulee mieleen edellisestä kurssikaverin sanomasta sanasta. Välillä mielen sopukoista nousee vauhdilla esille montakin sanaa yhtäaikaa ja välillä aivot lyövät tyhjää. Välillä oma tai kaverin logiikka ihmetyttää ja kummastuttaa; mieleen ensimmäiseksi nousseella sanalla ei tunnu olevan mitään järkevää yhteyttä edelliseen sanaan. Ajatuksenjuoksumme on välillä mystistä.

Itse tykkään myös "valokuvaus"- ja patsasharjoituksista, lapsenmielisyys ja mielikuvitus pääsevät niissä valloilleen. Joku meistä keksii valokuvan aiheen - vaikkapa sukujuhlat tai koirapuisto - ja sitten jokainen vuorollaan saa täydentää "livevalokuvaa" menemällä siihen mukaan. Jos olet katsonut Putousta, niin systeemi on ohjelmasta tuttu. Aina ei tässäkään  tule tulkittua kurssikaverin ajatuksia ihan samalla tavalla kuin hän oli tarkoittanut ja valokuvista tulee varsin hassuja. Patsasharjoituksessa on vastaava tekniikka eli joku aloittaa patsaan muodostamisen sen yhdestä osasta ja muut täydentävät sitä vuorollaan. Tässä ei etukäteen patsaan aihetta paljasteta, joten tulkintoja aiheesta taitaa olla yhtä monta kuin meitä kurssilaistakin - ja tulos on tietysti myös sen mukainen. Naurua piisaa, kun omat olettamuksemme patsaan aiheesta toisillemme paljastamme,  mutta jokainen tulkinta on aivan yhtä oikea ja täydellinen.

Musteläikkätestejäkin pääsemme tekemään ja monenlaisia analyysejä kuvioista saamme aikaan. Ja kun käännämme kuvat nurinpäin, ne näyttävät ihan erilaisilta - katsopa vaikka:


Tässä on ainakin tanssivat tytöt ja luudalla lentävä noita. Mitä sinä näet kuvissa?



Ja näistä kuvista löytyy esim. Marge Simpson torumassa Bartia sekä surffaava tipu.

Kurssilla käytetään paljon musiikkia luomaan erilaisia mielikuvia, rentoutukseen ja keskittymisen tueksi. Musiikilla onkin suuri vaikutus ajatuksiimme, kokemaamme tunnelmaan ja se voi nostaa mieleemme monenlaisia muistoja. Eräässä harjoituksessa Anni soittaa meille neljää hyvin erityyppistä musiikkia ja piirrämme jokaisesta musiikista mieleemme nousseet tunnelmat ja mielikuvat. Tietysti musiikkityyli vaikuttaa myös värien valintaan. Tällaiset tuli minun tauluistani:

Arvaatko soitetun musiikkityylin kuvien perusteella?

Monenmonta muutakin hauskaa ja mielikuvituksellista, oivaltavaa ja ajatuksia herättävää, tunteita pintaan nostattavaa ja uusia kokemuksia antavaa harjoitusta ehdimme kolmen viikonlopun aikana tekemään. Hienoa on huomata, kuinka me kurssilaiset uskallamme heittäytyä harjoituksiin mukaan ja saamme niistä paljon erilaisia eväitä reppuumme - jokainen omanlaisiaan. Kiitokset antoisasta "mokamatkastani" turvalliselle ja kannustavalle ryhmällemme sekä luovalle ja pirteälle Anni-ohjaajallemme!

Tässä vielä lopuksi tehtävä sinullekin (minä olen omani jo tehnyt). Istu hetkeksi alas ja vastaa kysymyksiin rohkeasti, vääriä vastauksia ei ole olemassa.


Nyt on sinun vuorosi - mistä unelmoit?


Suosittelen sinuakin osallistumaan vastaavalle kansalaisopiston kurssille - on vapauttavaa, kun kerrankin ei tarvitse suorittaa ja saa luvan kanssa mokata. Seuraava kurssi alkaa jälleen ensi syksynä kerran kuukaudessa kokoontuen, joten muista seurata kansalaisopiston kurssitarjontaa!


Hymyilevin mokailuterveisin,

Sari

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/etusivu/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti