tiistai 6. syyskuuta 2016

Julkulan ja Puijon alue on mahtavaa seutua lenkkeillä, hiihtää, sienestää, marjastaa ja nauttia luonnosta. Alueella on myös erinomaiset mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen koiran kanssa. Keväästä 2014 asti olemme liikkuneet Julkulan ja Puijon metsissä Staffordshiren bullterrieri Dalin kanssa.

Dalin kanssa Puijolla.

Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina uusi ulkomaailma pelotti Dalia, eikä se oikein uskaltautunut kotipihaa pidemmälle. Saimme houkuteltua sen 100m päähän kodistamme lähimpänä olevalle Puijon pururadalle, mutta pian staffi iski jarrut päälle ja vaati päästä kotiin. Mutta pikkuhiljaa pentu reipastui.



Järjestyslaissa (27.6.2003/612) on omat pykälänsä koskien Koirakuria. Koiranomistajan tulee muistaa, että taajamassa koirat pitää pitää kytkettyinä ja huolehtia, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopoluille tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; (19.12.2003/1195). http://www.kennelliitto.fi/koirat/koiran-omistaminen/koiriin-liittyva-lainsaadanto

Nämä pykälät ja säännökset mielessä, aloitimme kouluttamaan jo pientä pentuamme siten, että se pysyttelisi meidän läheisyydessä vapaana ollessaan ja tulisi kutsusta luoksemme. Lähestyessämme alueita, joilla koirat tulee olla kytkettynä, otamme koiran nopeasti kiinni, ettei meille eikä kanssakulkijoille tule ikäviä yllätyksiä.


Dali ja Konttilan hevonen

Minä ja Dali
   
Pentukoiran fyysisen kehityksen kannalta vapaana liikkuminen on parasta liikuntaa. Luusto ja lihakset kehittyvät tasaisesti ja koira saa itse määrätä vauhdin ja lepotauot. Pentukoiran ja aikuisenkin koiran valtava energiamäärä purkaantuu parhaiten tuhatta ja sataa metsässä juosten, haistellen ja koulutustehtäviä (mm. luoksetulo, paikkamakuu, herkkujen etsintä, omistajien etsintä) tehden.

Koirilla, niin kuin meillä ihmisilläkin, on erilaisia päiviä ja aikakausia (murrosikä - aikuistuminen - sukukypsäksi tulo jne.). Kun tunnet koirasi, voit sen kulloisenkin mielentilan ja aikakauden mukaan miettiä, onko koiraa ehkä järkevä pitää nyt vapaana - tuleeko se varmasti luoksesi jos kutsut? Onko koulutus edennyt siihen pisteeseen, että se varmasti tulee luoksesi kun kutsut? Jos yhtään epäilyttää - hihnalenkkeilyt metsässä ja luonnossa ovat myös lähes yhtä mukavia koirasi mielestä. Muistetaan kanssaliikkujat!


                 
Puijonsarven laavu: Puijonnokka


Staffordshiren Bullterrieri eli staffi on aktiivinen, iloinen ja älykäs koira. Se rakastaa ihmisiä ja erityisesti lapsia. Päädyimme kyseiseen rotuun, koska halusimme koiran, jonka kanssa voi harrastaa melkein mitä vaan. Emme kuitenkaan kaivanneet sellaista koiraa, jolla on vahva vietti esimerkiksi metsästämiseen tai paimentamiseen. Halusimme myös pienen koiran jo ihan käytännön syistä - iso koira veisi liikaa tilaa ja auton takakonttiin pitäisi mahtua muutakin kuin koira ;).  Staffit eivät juuri lainkaan hauku ja ovat ohutturkkisia seurakoiria, jonka vuoksi ne sopivat mainiosti myös kaupunkiolosuhteisiin.
             


Niuvan pelloilla



Rotua harkitseville suosittelen vierailua Staffiyhdistyksen sivuilla: http://www.staffordshirenbullterrieriyhdistys.fi/index.php. Sieltä löytyy paljon tietoa staffeista, harrastusmahdollisuuksista, pentuvälityksestä ja terveydestä. Sivuilla on myös lueteltu suuri osa staffeja kasvattavista kenneleistä. Me odotimme pentua lähes kolme vuotta. Halusimme koiran tutkituista, terveistä ja hyväluntoisista vanhemmista. Halusimme myös kasvattajan, jonka kanssa voimme pitää yhteyttä pennun ostamisen jälkeenkin. Odotus kannatti ja saimme mitä upeimman koiran ja mitä mainioimmat kasvattajat!

Dali Niuvan pellolla kesällä 2015

Staffi on tällä hetkellä suosittu rotu ja valitettavasti sillä on myös huonoja vaikutuksia. Pentutehtailijat haluavat vastata kysyntään kyseenalaisillakin keinoilla ja pentua kuumeisesti odottavat perheet eivät voi vastustaa kiusausta, että pennun saisi mahdollisimman nopeasti. Valitettavasti pentutehtailijoille ei ole tärkeintä koirien terveys ja kunniallinen kasvatustyö - vaan helppo raha. Vastustetaan siis pentutehtailua, maltetaan mielemme ja tehdään pohjatyöt kunnolla! Etsitään sopiva ja vastuullinen kasvattaja, terveet vanhemmat ja juuri omaan perheeseen sopiva pentu :)



Pentutehtailusta kertova sivusto: http://www.halpapentu.fi/

Kennelliiton pentulista: https://omakoira.kennelliitto.fi/pentuvalitys/frmEtusivu.aspx

Koiranomistajan peruskurssi: http://www.hankikoira.fi/

Kennelliiton hyväksymien rotujärjestösivuja: http://www.kennelliitto.fi/yhteystiedot/muut-yhteystiedot/rotujarjestot

Staffiyhdistyksen sivut: http://www.staffordshirenbullterrieriyhdistys.fi/index.PHP


Dali Puijolla keväällä 2015


Minä ja Dali Julkulan rannassa aamukahvilla kesällä 2016

Mukavaa syksyä kaikille!

P.S. Dalin ulkoiluja ja muita touhuja voi seurata Instagramissa: @dalistaffy

Terveisin: Reetta ja Dali

3 kommenttia:

  1. Kolme vuotta! Iik! Mä kun luulin olevani aikaisin liikkeellä, kun nyt aloittelen koiran hankintaa ensi kesäksi. Ja mun mies ei millään malttais odottaa edes ensi vuoteen asti.
    Mistä sen sitten tietää, kuka on sopiva ja vastuullinen kasvattaja? Kun itse tulen täysin koira-skenen ulkopuolelta. Näissäkin asioissa on varmaan paljon harmaan sävyjä ja yksi sanoo yhtä ja toinen toista ja on vaikeeta tietää, kuka on oikeassa...

    Dali on kyllä ihan ylisöpö! :)
    Mä tahtoisin just ton värisen staffin, jos värin voi valita. Tiedätkö miten kasvattajat suhtautuu siihen, jos ostaja haluaisi juuri tietyn värisen pennun?
    Mulle terveys ja luonne on tärkeimmät asiat, mutta väri taitaa tulla heti kolmantena. Onkohan se huono juttu / epäkorrektia?

    VastaaPoista
  2. Hyvää kannattaa odottaa ;) Kyllähän koiran varmasti aiemminkin saa. Me haluttiin tietystä yhdistelmästä ja tietyltä kasvattajalta koira ja odotusaika siksi venyi. Plus että aina voi tulla yllätyksiä esim että ei synny eläviä pentuja tai syntyy vain yksi pentu jota ette saa tms.

    Itse luotin siihen omaan fiilikseen mikä kasvattajasta tuli. Tutustuttiin rotuun tapaamalla paikallisia staffeja ja hoitamalla niitä. Niiden omistajat osasivat jotain jo kertoa eri kasvattajista. Jututettiin kasvattajia ja koiranomistajia koiranäyttelyissä myös.

    Meilläkin oli toiveena tällainen punainen staffi ja mietin juuri samaa asiaa että onko OK toivoa tietyn väristä. Me katseltiin punaisista koirista tulevia pentueita, suuri todennäköisyys saada punainen pentu ;) Tähän pentueeseen tuli neljä pentua, joista kaikki punaisia valkoisin merkein. Myös vanhemmat olivat samaa väriä, uroksessa isommat valkeat merkit kuin emässä.

    Luonne ja terveys ovat minustakin tärkeimmät asiat ehdottomasti :)

    Taitava kasvattaja osasi valita meille meidän perheeseen sopivan pennun. Ne kun yleensä ovat pentuna jo hyvin samanlaisia kuin aikuisina. Minulle tämä oli ensimmäinen koira ja toivoin, että ei olisi pentueen haastavin koira.

    Onnea pennun etsintään! :) Se sopiva varmasti löytyy kun vain malttaa tehdä pohjatyöt hyvin. Koirasta tulee perheenjäsen toivottavasti yli kymmeneksi vudeksi :)

    Vastailen mielelläni lisää jos kysymyksiä on. Nämä ovat minun, tavallisen koiranomistajan, henkilökohtaisia mielipiteitä ja muodostuneet tämän ensimmäisen koiran myötä :)

    Reetta

    VastaaPoista
  3. Kiitos vastauksesta Reetta :)
    Laitoinkin "treffi-ilmoituksen" Facebookin Staffifoorumille ja olen saanut yhteyttä lähiseutujen staffi-ihmisiin. Tosi mukava yhteishenki tuntuu olevan Staffistien kesken :)

    VastaaPoista