 |
| Huipputyypit Väinö, Luukas, Toivo, Veikko ja minä Helmi ja Viivi. Myö tytöt ja pojat myös. |
Tosi huippu päivä. Oli vaan aika pitkä aamu odottaa. Minä, Helmi 3vee osaan jo odottaa. Mutta isot veljeni Veikko 3vee, Toivo 4vee ja Väinö 6vee ei oikein osaa odottaa hyvin. Piti odottaa että meidän serkut Viivi ja Luukas pääsee koulusta iltapäivällä. Sitten me mentiin ihan tosi huippupaikkaan. Kuopiossa eli minun omassa kaupungissa on avattu uusi Trampoliinareena. Siellä on tosi monta trampoliinia ja pehmoinen hyppyallas jonne saa pompata ylhäältä. Kotona meillä kesällä on myös tosi tosi iso trampoliini. Mutta nyt oli kyllä isompi trampoliini täällä.
Ensin äiti luki meille säännöt miten Trampoliiniareenalla saa hyppiä. Myö tytöt, minä Helmi 3vee ja minun serkku Viivi kyllä olisi osattu olla kiltisti muutenkin. Mutta, minun veljet: niillä on aika tosi vaikeata olla kiltisti.
Äiti sanoi että meillä on aikaa pomppia yksi tunti yhdellä kympin eurolla per nenä. Minusta tunti on aika vähän. Tai joskus satakin tuntia on liian vähän. Mutta kun äiti sanoi että saamme pomppia yhden Pikku Kakkosen verran niin ymmärsin että aikaa on tosi paljon.
Ja jos tarkkoja ollaan niin jo puolen Pikku Kakkosen verran pompittuamme oli kova jano. Äiti sanoi että olisi pitänyt ottaa omat vesipullot mukaan. Mutta minua ei vesipullottomuus kyllä yhtään haitannut. Huippupaikan huippuautomaatista sai rahaa laittamallaa ihan huippulimsaa.
Aika huippu paikka. Saa pomppia ja juosta vaikka ulkona on tosi kylmä ja talvi. Väinö, minun isoveli kysyi voidaanko heti huomenna tulla uudestaan. Mutta ei kuulema voida. Pitää odottaa ainakin sata vuotta ennenkuin uudestaan mennään. Tai, ainakin ensi viikkoon. Äiti sanoi että ensi viikolla uudestaan mennään Toivon syntymäpäivän kunniaksi. Huippua että päästään uudestaan, mutta tosi tylsää odottaa.
 | |||||
| Äitikin innostui. Taas. Ainahan äiti innostuu. Äiti sanoo että sillä on lupa innostua. |
http://huippupaikka.fi/trampoliini/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti