keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Haluatko kuulla miten päädyin katsomaan elokuvan Moonlight?

No, minäpä kerron sen kuitenkin.

Huomasin facebookissa ilmoituksen, jossa haettiin heijastimien jakajia kuopiolaisille ihmisille ystävänpäivän aamuna. Hain paikkaa ja sain sen toisen hyvinvointilähettilään kanssa. Kaiken kaikkiaan meitä sydämen muotoisten Waltti-heijastimien jakajia oli viisi.
Emme jakaneet vain heijastimia jaoimme ihmisille myös hymyjä hyvän huomenen kera.

Aina hymyillen! Hyvää huomenta, hymy sinulle ja teille kaikille.

Jaoimme n. 600 kpl:tta sydämellisiä W-heijastimia.



Kiitokseksi saimme elokuvalipun.


Lipullani päädyin katsomaan Moonlight elokuvan 17.2. monen muun katsojan kanssa.
Elokuva oli lajityypiltään draama ja sen oli ohjannut Barry Jenkins.
Kesto: 1h 51 min
Ikäraja: 12
Elokuva oli saanut arvostelussa neljä tähteä. 

"Moonlight on ajaton kertomus ihmisten välisestä yhteydestä ja itsensä löytämisestä. Elokuva kertoo herkästä nuoresta miehestä, joka yrittää löytää oman paikkansa maailmassa levottomalla asuinalueella Miamissa."

Mielestäni elokuva oli koskettava, rankka ja se herätti minussa paljon erilaisia tunteita. Kyllä, liikutuin herkkänä, koska pystyin samaistumaan siihen  ja katsoessani elokuvaa kyyneleet valuivat ajoittain. Joissakin kohtauksissa oli laitettava silmät kiinni. Elokuvan katsomisen aikana mieleeni nousi muisto kouluajoistani. Alaluokan opettaja veti minut kainaloonsa ja sanoi:"Sinä olet niin herkkä, mutta eihän se sinun syysi ole." Niinpä. Eipä se ole ihmisen syy millaisena persoonana syntyy. Ihmisiä tulee kohdella ihmisinä, ei esineinä tai kiusattuina. Kun asenne on kohdallaan, ei tarvitse vaarantaa tai vahingoittaa toista ihmistä.

Elokuvan herkkä lapsi kasvoi herkäksi nuorukaiseksi ja oli koko ajan kiusattuna. Sielun kumppanikin joutui lyömään lyötyä nuorukaista. On se kumma juttu, että herkät joutuvat kiusatuiksi ja lyödyiksi, toisten ihmisten syntipukeiksi sekä lattiamatoiksi. Kiusattu joutuu aina väistymään. Ja herkät ihmiset eivät saa oikeutta. Eikä sitä paikkaakaan maailmassa tahdo löytyä. Tämän elokuva näytti oikeinkin hyvin.

Elokuva sisälsi kaikki draaman ainekset. Se oli onnistunut loppua myöten ja rakennettu mielenkiintoiseksi. Kun lopussa elokuvan tähti ajoi upealla autollaan kultakäädyt kaulassa kohti rakkaimpaansa, niin se tuntui oikealta. Vaikka sai rahat luksuselämäänsä epämääräisin keinoin.

Kun elokuva kylvettää tunteita ja pesee aisteja, on se mielestäni hyvä. Tämä teki sen. Sukelsi tunteisiini sekä aisteihini ja siksi minun piti sulatella Moonlightia pitkään, jotta sain omat tunteeni tasapainoon. Toivon, että monet ihmiset katsoisivat sen ja hiukan edes muuttaisivat asenteitaan.

Näyttelijä suoritukset olivat huippuluokkaa, miten upeasti tumma ihoiset sen tekivätkään ja elokuva oli hyvin ohjattu. Saihan se parhaan elokuvan Oscarin.
Annan elokuvalle täydet pinnat, on se sen ansainnut. *****.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti